Ihmisen halukkuus kuunnella musiikkia on biologista, ja geenitasolla se liittyy sosiaaliseen kommunikaatioon sekä kiintymiseen, osoittaa Journal of Human Genetics -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.

Aikaisemmissa tutkimuksissa sävelkuurouden, absoluuttisen nuottikorvan, musikaalisuuden ja musiikillisen luovuuden on havaittu kulkevan suvussa; suomalaistutkimuksessa osoitettiin, että myös halukkuus kuunnella musiikkia vaihtelee suvuittain.

Journal of Human Genetics -lehdessä julkaistussa Helsingin yliopiston ja Sibelius-Akatemian yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin musiikin kuuntelemisen biologista taustaa.

Tutkimukseen osallistui 437 henkilöä 31 suvusta eri puolilta Suomea. Mukana oli 8–93-vuotiaita ammattimuusikoita, harrastajia sekä musiikkia harrastamattomia henkilöitä.

Tutkimus osoitti, että suomalaiset kuuntelevat musiikkia aktiivisesti keskimäärin 4,6 tuntia ja passiivisesti 7,3 tuntia viikossa. Aktiivisesti musiikkia kuuntelivat eniten musiikkikoulutusta hankkineet, korkeat pisteet musikaalisuustesteistä saaneet ja musiikillisesti luovat henkilöt.

Musiikin kuuntelun halu on geeneissä

Musiikki yhdistää kuulijoita toisiinsa ja sen esittäjään, kehtolaulut ovat äidin ja lapsen vuoropuhelua ja kuorolaulu sekä orkestereissa soittaminen perustuvat yhteistyöhön ja ovat suosittuja niiden ryhmähengen vuoksi. Musiikki on siten sosiaalista kommunikaatiota yksilöiden välillä, ja biologisesti on mahdollista, että musiikkiääniä käytettiin kommunikointiin jo ennen ihmisen kielen kehitystä.

Suomalaistutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että nisäkkäiden sosiaalisen käyttäytymisen säätelyyn osallistuvan arginiinivasopressiini-reseptorigeeni (AVPR1A) liittyy musiikin kuuntelemiseen. Ryhmän aikaisemmassa tutkimuksessa AVPR1A-geenin on havaittu liittyvän musikaalisuuteen. Lisäksi AVPR1A-geeni on aiemmin yhdistetty ihmisen sosiaaliseen kommunikaatioon, sitoutumiseen ja kiintymiseen.

Nämä tulokset antavat uutta tietoa geenien ja kulttuurin välisestä vuoropuhelusta ja antavat molekyylitason tietoa siitä, että musiikki liittyy ihmisen sosiaaliseen kommunikaatioon.

Tuore tutkimustulos kuuluu musikaalisuuden biologista taustaa selvittävään tutkimukseen. Tutkimusta johtaa professori Irma Järvelä Helsingin yliopistosta.