Aarne Rintalalla oli huoli.

Hän kirjoitti vuonna 1971 Lääkärilehteen pääkirjoituksen otsikolla "Plastiikkakirurgia - vähäosainen erikoisala". Rintala pelkäsi, että ala jää pahasti jälkeen muusta kehityksestä. Hoitoa sai Suomessa tuolloin kahdessa paikassa, eikä sitä voitu antaa kaikille tarvitseville.

- Plastiikkakirurgialle tuottaa yhä haittaa, että se samastetaan kosmeettiseen kirurgiaan, joka todellisuudessa - vastoin viikkolehtien sensaatiomaisten kirjoitusten luomaa käsitystä - muodostaa vain 1-2 prosenttia koko aineistosta, Rintala kirjoitti.

Miten vähäosaisuuden on käynyt, Suomen plastiikkakirurgisen yhdistyksen puheenjohtaja Tarja Niemi?

- Ala on matkalla ylös vähäosaisuuden kuopasta, mutta reunat ovat korkealla.

Niemen mukaan edistyksestä voi kiittää hoitotakuuta.

- Laki pakotti päättäjät resursoimaan myös plastiikkakirurgiaan. Tarve on vieläkin suurempi kuin annetut resurssit.

Myös erikoislääkärikoulutuksen muutos on nostanut alaa. Plastiikkakirurgi on osoittautunut hyväksi yhteistyökumppaniksi monen erikoisalan ongelmatapausten hoidossa.

Esteettisen plastiikkakirurgian leikkausten määrä on lisääntynyt yksityissektorilla. Niemen mukaan tämä liittyy potilaiden varallisuuden ja yhteiskunnan arvostusten muutokseen. Julkinen sektori on silti alan suurin työllistäjä.

Niemi harmittelee, että kaikki alalle tulleet eivät edes ole lääkäreitä. Heidän aiheuttamansa ongelmat vahingoittavat kuvaa vastuullisesta erikoisalasta.

- Median kiinnostus kohdistuu edelleen mieluummin rintojen suurentamiseen kuin rintasyövän korjaukseen. Uusista hoitotavoista ei revitä otsikkoja.