Suomen ensimmäinen potilasturvallisuusstrategia on nähnyt päivänvalon. Sen tarkoitus on ohjata julkista ja yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhtenäiseen turvakulttuuriin.

- Strategia on abstraktilla tasolla. Terveydenhuollon ammattilaiset puhaltavat siihen hengen. Tärkeintä on luoda syyllistämätön kulttuuri, peruspalveluministeri Paula Risikko sanoo. Strategian on valmistellut STM:n asettama potilasturvallisuuden ohjausryhmä.

Nykyisin joka seitsemännessä sairaalasängyssä on potilas, joka potee hoidosta aiheutunutta haittaa. Tilastot ovat samansuuntaiset kaikissa länsimaissa. Eniten virheitä tapahtuu lääkehoidossa.

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että lääkäreiden ja hoitajien osaaminen on huippuluokkaa. Virheet syntyvät monen tekijän, kuten kiireen, väsymyksen ja henkilökunnan vaihtuvuuden, summana.

Lisäksi vastuiden epäselvyys ja toimimattomat tietojärjestelmät heikentävät lääkäreiden sopeutumista improvisointia vaativiin tilanteisiin.

Potilasturvallisuus otetaan jatkossa huomioon myös opetuksessa ja tutkimuksessa. Lisäksi potilaat halutaan mukaan kannustamalla heitä kysymään ja kertomaan oireistaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö lupaa lisää resursseja sinne, missä niitä selvästi on liian vähän. Käytännön koordinaatio siirtyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Ministeriö ei ole asettanut numeraalisia tavoitteita tai odotuksia sille, kuinka haittatapahtumatilastot tulevat kohenemaan vuoden 2013 jälkeen, kun strategia on muuttunut konkretiaksi.

Kardiologi-astronautti: Ilmailusta voi oppia paljonkin

Lentoturvallisuuskäytäntöjä ei voi upottaa terveydenhuoltoon. Tätä hokemaa lääketieteen professori Andrew Gaffney kertoo kuulevansa usein, mutta on täysin eri mieltä asiasta.

- Ilmailu on yksi turvallisimmista aloista. Sairaalahoito on yhtä vaarallista kuin moottoripyörällä kisaaminen tai vuorikiipeilyn extreme-muodot. Lentoliikenteen vuosikymmenten aikana kehitetyt hyvät käytännöt voi monilta osin siirtää terveydenhuoltoon, Karoliinisessa Instituutissa vieraileva Gaffney sanoo.

Esimerkeiksi hän nimeää erilaiset tarkastuslistat, standardoinnin ja kommunikoinnin tehostamisen. Gaffneyn mukaan älykkäistä yksilöistä pitää saada muodostumaan älykäs ryhmä.

- Lentohenkilökunta koulutetaan muodostamaan kiinteitä tiimejä, ylläpitämään tilannetietoutta, kysymään ja puhumaan epäilyttävissä tilanteissa, käyttämään kaikkia resurssejaan, tekemään laadukkaita päätöksiä, viestimään tehokkaasti sekä oppimaan ja opettamaan toisiaan standardoidun palautteen kautta.

Gaffneyn mukaan sekä ilmailussa että sairaanhoidossa näkyy varoitusmerkkejä vaaran edellä.

- Se voi olla esimerkiksi tiimin jäsenen väsymys, stressi, mietteliäisyys, hämmennys tai ohjerikkomus. Yhden merkin nähneen kannattaa etsiä niitä lisää, sillä useampi merkitsee haittatilanteen kehittymistä. Varoitusmerkin havainneen on hyvä kommunikoida selkeästi ja ehdottaa ratkaisua tilanteeseen.

Turva nojaa luottamukseen

Potilasturvallisuuden pioneerityötä tehnyt amerikkalaisprofessori pitää suomalaista strategiaa kattavana. Hänen mukaansa tärkeintä olisi nyt ottaa käyttöön raportointijärjestelmät ja hyödyntää niistä saatu tieto.

- Jos strategia toteutuu, Suomesta tulee potilasturvallisuuden kärkimaa. Yksittäisessä sairaalassa turvakulttuuri voi muuttua jo muutamassa vuodessa. Siihen tarvitaan johtajien synnyttämää luottamusta ja henkilöstön koulutusta. Haittatapahtumissa pitää pyrkiä nollatoleranssiin.

Gaffney on koulutukseltaan kardiologi. Hän oli vuonna 1991 mukana yhdeksän vuorokautta kestäneellä avaruuslennolla Columbia-sukkulassa tutkimassa sydämen toimintaa. Tieteen tekemisen lisäksi Gaffneyn mielestä hienointa lennossa oli painottomuuden kokeminen.

- Toinen mykistävä kokemus oli nähdä Maa avaruudesta käsin. Ikävä puoli matkassa oli lasteni stressi ja pelko. Heidän ystävänsä isä kuoli Challenger-sukkulan räjähdyksessä muutamaa vuotta aiemmin.

Potilasturvallisuutta käsitellään tässä lehdessä myös sivuilla 516-7.