Viimeinenkin mielikuva puheterapeuteista lasten puhevikojen korjaajina on syytä heittää romukoppaan. TAYS:n neurologit käyttävät puheterapeutti Tanja Makkosen osaamista jo diagnosointivaiheessa.

Palaverit puheterapeutti Tanja Makkosen kanssa ovat arkipäivää vastuuyksikköesimies, apulaisylilääkäri Suvi Liimataiselle ja neurologian dosentti, osaston ylilääkäri Aki Hietaharjulle TAYS:n neurologian poliklinikalla.

– Kyllä puheterapeutit kuuluvat tärkeimpien kumppaneiden joukkoon ainakin meidän yksikössämme, Suvi Liimatainen toteaa.

Kolmikon mukaan viimeinenkin mielikuva puheterapeuteista lasten puhevikojen korjaajina on syytä heittää romukoppaan.

– Puheterapeutit ovat monipuolisia puheen, kielen, kommunikaation apuvälineiden ja nielemisen häiriöiden ammattilaisia. Erityisesti tämä viimeksi mainittu kannattaa meidän lääkäreiden pitää mielessä, Aki Hietaharju sanoo.

Liimatainen ja Hietaharju kertovat käyttävänsä koko ajan enemmän Tanja Makkosen ja tämän kollegoiden asiantuntemusta jo diagnoosivaiheessa.

– Moni neurologinen sairaus itse asiassa antaa ensimmäiset merkkinsä puheen tai nielemisen vaikeutena. Ei siis kannata jäädä turhaan yksin pähkäilemään tällaisen oireiden äärelle, kun on käytettävissä aiheeseen erikoistunut ammattiryhmä, Aki Hietaharju sanoo.

Myös Tanja Makkonen korostaa, ettei diagnoosin keskeneräisyys estä puheterapeutin puoleen kääntymistä.

– Potilaan afasia-, dysartria- tai nielemisoireita on mahdollista monesti jo helpottaa, vaikka diagnoosi vielä puuttuisi. Tämä sitä paitsi nostaa elämänlaatua, Makkonen sanoo.

Suvi Liimatainen kertoo huomanneensa potilaiden arvostavan tällaista puheterapeutilta saamaansa käytännön apua ja ohjausta.

Esitä hyviä kysymyksiä

Tanja Makkosen mukaan lääkärin kannattaa esittää puheterapeutille mahdollisimman yksilöityjä kysymyksiä. Näin toisen osaamisesta saa irti parhaan hyödyn.

– Minun työni kannalta tärkeitä ovat niin ikään lääkärin antamat tiedot etenevän sairauden vaiheesta ja lääkityksestä. Itse taas pystyn usein täydentämään kokonaiskuvaa omilla havainnoillani.

Kaikki kolme tähdentävät, että pelkkä dokumenttien kautta kommunikointi harvoin riittää lääkärin ja puheterapeutin välillä.

– Sairaskertomuksessa ei millään pysty ottamaan huomioon kaikkia asioita, joilla saattaa olla merkitystä. Eikä ilman suoraa kontaktia voi olla varma, että tieto on ylipäänsä tavoittanut oikean henkilön, Suvi Liimatainen sanoo.

Hänen mukaansa TAYS:n neurologian poliklinikalla yhteistyötä on kehitetty tietoisesti, minkä ansioista vuoropuhelu onkin nyt monimuotoista ja tiivistä. Puheterapeutit ovat olennainen osa moniammatillisia tiimejä.

– Lisäksi tarvitaan vapaamuotoisempaa, tilanteen mukaan elävää konsultointiyhteyttä. Aika päivittäiselle keskustelemiselle on vain otettava jostakin – lyhytkin hetki on parempi kuin ei mitään, Tanja Makkonen sanoo.

Palapelin osana

Suvi Liimataisen mielestä lääkärin asenne vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka toimivaksi yhteistyö rakentuu.

– Meidän lääkärien ei onneksi tarvitse tietää ja taitaa yksin kaikkea. Potilaan hyvä hoito on kuin palapelin kokoamista, johon jokainen ammattiryhmä tuo oman osasensa, Liimatainen sanoo.

Myös organisaatioiden rakenteilla ja prosesseilla on merkitystä.

– Huonoin vaihtoehto ovat perinteiset siilot, joissa jokainen ammattiryhmä tekee omia asioitaan, rinnakkain mutta ilman todellista kosketusta toisiinsa. Prosesseista taas olisi karsittava turhat jäykkyydet ja hidasteet. Potilaalle ne näyttäytyvät vain turhana jonotuksena ja pallotteluna eri ammattilaisten välillä.

Eri ammattilaisten näkeminen yhdessä rintamassa voi myös rohkaista ja lohduttaa pelottavassa tilanteessa. Potilas tuntee, että hänen ongelmiinsa todella paneudutaan.

– Näissä asioissa on usein kyse isoista ja monimutkaisista kokonaisuuksista. Siksi on pelkästään hyvä, että sama viesti toistuu monen eri ammattilaisen suunnalta, Tanja Makkonen sanoo.

Suvi Liimatainen lisää, että viestien on tosiaan oltava yhdenmukaisia. Tarvittaessa kannattaa aina varmistaa, mitä toinen on potilaan kanssa puhunut.

– Itse saatan tehdä niin potilaan edessäkin. Sanon, että ei lyödä tätä asiaa lukkoon, ennen kuin olen tarkistanut lääkäriltä, Tanja Makkonen kertoo.

Kolmikon mukaan lääkärin ja puheterapeutin hyvästä yhteistyöstä hyötyy tietysti ennen kaikkea potilas.

– Hän saa oikean avun oikeaan aikaan. Kuntoutusnäkökulma tulee heti mukaan hoitoon, Tanja Makkonen kiteyttää.

Mari Vehmanen
Kuva Laura Vesa