Lastentautien päivystyksen turvaaminen synnytyssairaaloissa on vaakalaudalla, toteavat ylilääkärit. Tilanteen korjaamiseen kaivataan sekä yliopistosairaaloita, työnantajia että valvontaviranomaisia.

Lastenlääkäripula vaivaa monia pieniä ja keskisuuria keskussairaaloita. Kymmenen sairaanhoitopiirin lastentautien ylilääkärit purkavat huoltaan asiasta peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille osoitetussa vetoomuksessa.

– Pula on huutava. Emme voi turvata lastentautien päivystystä kaikissa paikoissa, joissa synnytetään, lastentautien osastonylilääkäri Pekka Valmari Lapin keskussairaalasta kertoo.

Valmarin mukaan esimerkiksi Lapin keskussairaalassa 3,6 lastenlääkäriä joutuu vastaamaan päivystyksestä päivätyönsä lisäksi vuoden jokaisena päivänä. Tilanne vaikeutuu vielä syksyllä, kun yksi lääkäri lähtee.

Pula ei koskettane yliopistosairaaloita. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tilastojen mukaan lastentaudeissa oli viime vuonna kaikkiaan vain noin 6 prosentin lääkärivajaus, eli tilanne oli keskimääräistä parempi. Yleinen lääkärivaje erikoissairaanhoidossa oli noin 9 prosenttia.

Hätäratkaisu on kallis

Pekka Valmarin mukaan lastenlääkärien virkamäärät eivät vastaa nykyajan vaatimuksia. Ala on päivystysvaltainen, eikä nuori, vapaa-aikaa arvostava lääkäri lähde helposti lääkärivajauksesta kärsivään paikkaan.

Hätäratkaisuna ovat kalliit keikkatyöläiset. Heitäkään Lappi ei saa kesäksi.

Lapin synnytystoimintaa ei kuitenkaan voi lopettaa ilman riskejä, sillä synnyttäjien matka Ouluun olisi liian pitkä. Jo nyt jotkut joutuvat matkustamaan synnytyssairaalaan 500 kilometriä.

Valmari harmittelee tapaa, jolla korkeista keikkapäivystystaksoista on kerrottu julkisuudessa.

– Taksat eivät ole itsenäinen ongelma, vaan ne paljastavat lastenlääkäripäivystäjien puutteen vakavuusasteen. Sitä paitsi kyseessä eivät ole lääkärin nettopalkkiot, vaan yritysten bruttohinnat, jotka sisältävät muita kuluja, hän sanoo.

Valmari perää vastuuta lääkäripulan korjaamisesta yliopistosairaaloilta, valvontaviranomaisilta sekä työnantajilta. Hänestä yliopistosairaalat saisivat hallinnollisesti ohjata lääkäreitä muuallekin rajoittamalla sijaisuustarjontaa ja korkeaa sitouttamista tutkimusprojekteihin.

Hän pohtii myös poliittisten päättäjien vastuuta. Keskittämistä ajavat tahot eivät ole kiinnostuneet ongelmasta. Kunnallispoliitikot eivät halua viedä alueeltaan mitään pois, mutta toisaalta kehittämismahdollisuuksiakaan ei ole.

– Toivomme, että kaikki tahot löisivät päänsä yhteen ja yrittäisivät ratkaista ongelman, Valmari toteaa.

Miia Soininen
Kuva: Pixmac