Tajuttomuuskohtaus on kuin hetkellinen kuolema. Siksi se herättääkin aina kysymyksen: entä seuraavalla kerralla, herääkö potilas? Pulma on varsin tavallinen: joka kolmaskymmenes sairaalan päivystyskäynti johtuu pyörtymisestä, ja vuosittain miltei yksi sadasta pyörtyy elämänsä ensimmäisen kerran (NEJM 2002;347: 878–85). Kuten odottaa saattaa, potilaan kohtalo riippuu pyörtymisen syystä. Tajunnanmenetys johtuu lopulta joko aivokuoren verenvirtauksen pysähtymisestä yli 8–10 sekunniksi tai aivojen sähkötoiminnan häiriytymisestä. Käytännössä pyörtymisen syyt voidaan jaotella neljään ryhmään: sydänperäisiin, neurologisiin, vasovagaalisiin ja tuntemattomiin. Syy selviää päivystyskäynnillä vain vajaalla puolella potilaista.

Sydänperäisestä syystä pyörtyneet ovat suuressa vaarassa, sillä yli 10 % heistä kuolee seuraavan puolen vuoden aikana. Tajunnanmenetys aiheutuu rytmihäiriöstä. Taustalla on tavallisesti sydänvika, joka tajuttomuuskohtauksen aiheuttaessaan edellyttää sairaalatutkimuksia (NEJM 2002;347: 931–3). Sydäninfarktin, sepelvaltimotaudin ja vasemman kammion toiminnanvajauksen diagnostiikka on keskeistä. Keuhkoembolia tulee sulkea pois jo päivystyksessä. Kardiomyopatia, tri- ja bifaskikulaariset johtumishäiriöt, pitkä QT-aika sekä oikean kammion dysplasia (T-inversiot V1-3 vinkkinä) olisi muistettava – samoin iatrogeeniset syyt (mm. liiallinen diureetti- tai vasodilatoiva lääkitys). Vaarallinen rytmihäiriö saattaa jäädä kiinni EKG:n pitkäaikaisnauhoituksessa, mutta tämä ei tietenkään sulje niitä pois.

Tavallisin syy (noin kolmanneksella) pyörtymiseen oli amerikkalaistutkimuksen mukaan vasovagaalinen tai ortostaattinen reaktio. Tällaisten potilaiden pitkän ajan ennuste on normaali. Sydän- tai verenpainelääke aiheutti 7 % tajunnan menetyksistä. Neurologinen syy puolestaan lisäsi kuolevuutta, erityisesti aivoinfarktivaaraa; TIA:n mahdollisuus olisikin otettava huomioon vanhemmilla potilailla. Tajunnan menetyksen syy jäi epäselväksi yli kolmanneksella potilaista. Aiempien tutkimusten perusteella se on tuolloin kuitenkin seurannassa paljastunut sydänperäiseksi 45–80 %:ssa tapauksista. Tämä on varmasti hyvä muistaa mahdollisia kontrolleja mietittäessä.

PEKKA LEINONEN