Ruokahalun säätelyssä hypotalamus on monen hormonin vaikutuskohde. Yksi näistä hormoneista on lyhyehkö peptidihormoni, PYY3-36. Ruoan jälkeen täyttyvästä suolistosta erittyvä PYY3-36 hillitsee hypotalamuksen ruokahalua herättävien neuronien toimintaa. Sen fysiologisena parina ilmeisesti toimii hiljattain löydetty mahalaukun hormoni, ghreliini, joka puolestaan viestittää aivoille mahan tyhjyydestä ja synnyttää nälän samojen neuronien toiminnan tuloksena. Viikko sitten (8.8.) ilmestyneessä Nature-lehdessä (2002;418:650–54) osoitettiin, että kun koehenkilöille annettiin PYY3-36-hormonia pistoksina fysiologisia määriä, heidän ruokahalunsa väheni. Hormoniruiskeen saaneet ottivat ruokaa kolmanneksen muita vähemmän. Vaikutus kesti jopa 12 tuntia, sen jälkeen ruokahalu palasi ennalleen.

Kun opitaan syntetoimaan PYY3-36:n kaltaisesti vaikuttavia, mutta käytössä ja tuotannollisesti helpompia tabletteja ruiskeiden sijaan, saataneen tehokas painon hallintaa helpottava lääke. Sen tärkein käyttöaihe on ehkä sitten jo saavutetun laihdutustuloksen ylläpito, sillä ruokahalun hormonitkin lienevät voimattomia perusteellisemmin nujertamaan lihottavia elintapoja. Odoteltaessa tällaisia uusia lääkkeitä PYY3-36:n fysiologian muistamisesta saattaa olla apua. Nimittäin runsaskuituiset, suolistoon siirtyvän ruokamassan tilavuutta suurentavat ruoat, kuten esimerkiksi vihannekset ja muut kasvikset, maksimoivat PYY3-36:n fysiologisen erityksen ja hillitsevät ruokahalua pitempään kuin jo mahalaukussa sulavat pikaruoat. Samoin kun varataan ruokailuun nautiskeluaikaa, PYY3-36 ehtii jo aterian aikana sammuttaa pahimman nälän ja syöty ruokamäärä jää pienemmäksi.

Pekka Leinonen