Väitöstutkimuksessa selvitettiin verisuonten uudiskasvua estävien ja verisuonten sisäpinnan toimintaa häiritsevien merkkiaineiden käyttökelpoisuutta raskausmyrkytyksen ennustamisessa.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin verisuonten uudiskasvua estävien ja verisuonten sisäpinnan toimintaa häiritsevien merkkiaineiden käyttökelpoisuutta raskausmyrkytyksen ennustamisessa.

Raskausmyrkytykseen sairastuneella istukan heikentyneeseen toimintaan liittyy kohdun verisuonten tavanomaista huonompi kehitys jo alkuraskaudessa. Lisäksi äidin endoteelisolujen toiminta on häiriintynyt myös muualla elimistössä.

Katja-Anneli Wathénin väitöstutkimuksessa tutkittiin erityisesti keskeisintä verisuonten kasvua ja toimintaa säätelevää tekijää, verisuonten endoteelikasvutekijää (VEGF) ja sen liukoista reseptoria (liukoinen VEGFR-1), joka sitoo veressä kiertävää VEGF:ää. Verisuonten poikkeavan uudiskasvun yhteydessä näiden tekijöiden tuotanto on toisiinsa nähden epätasapainossa. Raskausmyrkytyksessä istukan erittämän liukoisen VEGFR-1:n pitoisuudet sekä lapsivedessä että äidin veressä ovat merkittävästi suuremmat kuin terveillä äideillä.

Tutkimuksessa todetaan, että suurentunut liukoisen VEGRF-1:n pitoisuus äidin verenkierrossa ennustaa myöhempää raskausmyrkytystä jo raskausviikoilla 16-20. Tutkimuksesta selviää, että myös verenkierron endostatiini- ja angiopoietiini-2 taso oli terveitä naisia suurempi niillä, joille myöhemmin kehittyi raskausmyrkytys. Yhdistämällä näistä merkkiaineista kaksi pystyttiin riskiä arvioimaan yhä tarkemmin.

Tutkimuksen mukaan VEGFR-1 olisi varteenotettava ehdokas etsittäessä merkkiainetta, jolla raskausmyrkytystä voitaisiin tehokkaasti ennustaa.

LL Katja-Anneli Wathénin väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 3.6.2011.

Kuva: Panthermedia