Resistiinin yhteydestä lihavuuteen, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään on julkaistu tähän asti ristiriitaisia tuloksia. Nyt on huomattu, että resistiinihormonipitoisuudet olivat korkeammat henkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä verrattuina niihin, joilta oireyhtymä puuttui.

Resistiinipitoisuudet olivat korkeammat niillä henkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä verrattuna henkilöihin, joilta oireyhtymä puuttui, osoitti Elina Malo väitöstutkimuksessaan.

Hän toteaa myös, että raskauden aikana rajoitetun ravinnon vaikutuksesta koe-eläimet olivat aikuisena pienempiä, niiden plasman resistiinipitoisuudet olivat kohonneet ja niillä oli häiriöitä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa.

Resistiinin yhteydestä lihavuuteen, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään on julkaistu ristiriitaisia tuloksia. Resistiini erittyy ihmisellä pääasiassa tulehdussoluista, ja sillä on todettu olevan tulehdusta edistäviä vaikutuksia.

Väitöskirjassa plasman resistiinipitoisuudet määritettiin 1 500 suomalaiselta poikkitieteellisessä Terveys 2000 -tutkimuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin resistiinihormonin yhteyttä metaboliseen oireyhtymään ja tutkittiin, aiheuttaako raskauden aikainen aliravitsemus häiriöitä jälkeläisten rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa sekä rasvakudoksen erittämissä hormoneissa.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että alhainen syntymäpaino on yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua moniin kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin aikuisiässä. Väitöstutkimuksessa raskauden aikaisen ravintorajoituksen vaikutusta jälkeläisten kasvuun, rasva- ja sokerimetaboliaan sekä rasvakudoksen erittämiin hormoneihin tutkittiin käyttämällä rottamallia.

FM Elina Malon väitöstutkimus The role of low birth weight and resistin in metabolic syndrome (Alhaisen syntymäpainon ja resistiinin merkitys metabolisessa oireyhtymässä) tarkastetaan 5.12.2013 Oulun yliopistossa.

Kuva: Panthermedia