Reumasäätiön sairaalan alasajossa on se valoisa puoli, että se vahvistaa reumatologista osaamista Heinolan ulkopuolella. STM:n lääkintöneuvos Timo Keistinen arvioi, että keskus- ja yliopistosairaalat hiovat jo rekrytointitaktiikkaansa.

Reumasäätiön konkurssi jättää Heinolan reumasairaalan näillä näkymin historiaan, kuten käy myös sen tunnustetusti laadukkaalle kuntoutus- ja hoitotoiminnallekin.

Valoisa puoli murroksessa on se, että muun Suomen reumatologinen osaaminen paranee Reumasäätiön osaajien etsiessä uusia työpaikkoja, uskoo sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen.

– Keskus- ja yliopistosairaalat pyrkivät rekrytoimaan parhaat osaajat itselleen. Reumasairaalan osaaminen ei ole seinissä, vaan ihmisissä, Keistinen tiivistää.

Reuman sairaalan jakaa tuberkuloosiparantoloiden kohtalon

Keistinen sanoo, että Reuman sairaalan kysyntä on yksinkertaisesti hiipunut muun muassa biologisten lääkkeiden kehityksen myötä.

– Vaikutus on suuri etenkin uusien reumojen hoidossa. Sekä leikkausten että klassisen laitoskuntoutuksen tarve on vähentynyt. Reumasäätiön kohtalo on tiedetty sairaalan sisällä jo pidempään, Keistinen uskoo.

Keistisen mukaan toisin sanoen globaali satsaus bioteknologiaan näkyy nyt. Reumasäätiön kaatuminen rinnastuu myös kalliina pidettyjen biologisten lääkkeiden hintoihin.

– Vuoden lääkkeet voivat maksaa 20 000 euroa, mutta niiden ansiota ei ehkä tarvita kuntoutusta ja ortopediaa entiseen tapaan., Keistinen luettelee.

Reumasäätiön sairaala näyttää jakavan saman kohtalon tuberkuloosiparantoloiden kanssa. Niistä viimeiset sammuttivat valot 1980-luvun lopulla parantoloiden ominaisuudessa, kun tuberkuloosin hoitoon tarvittavat hoitopaikat hupenivat lääkehoidon ja hoitokäytäntöjen myötä.

Reuman hoitoketju normalisoituu

Reumasäätiön konkurssi ajaa reuman hoidon samanlaiseen hoidon porrastukseen muiden sairauksien kanssa: Perusterveydenhuolto epäilee, erikoissairaanhoito tekee diagnoosin ja aloittaa hoidon. Jatko etenee perusterveydenhuollon seurannassa erikoissairaanhoidon tukemana.

Keistinen arvioi, ettei reuman hoitoa tulla keskittämään voimakkaasti tiettyihin sairaaloihin, vaan tarvittava hoito on todennäköisesti potilaan lähellä. Hän vertaa tilannetta syövän hoitoon.

– Onkologiset klinikat löytyvät jokaisesta keskussairaalasta ja osassa niistä on sädehoitoa. Tavallisten syöpien leikkaushoito tapahtuu keskussairaaloissa, osa leikkaushoidoista on keskitetty yliopistosairaalohin ja joidenkin syöpien osalta vain yhteen yliopistosairaalaan, Keistinen sanoo.

Reumahoidon leviäminen nykyistä enemmän julkiseen erikoissairaanhoitoon helpottaa Keistisen mukaan myös reumapotilaiden kokonaiskonsultaatiota heidän tarvitessaan esimerkiksi silmälääkäriä.

– Yliopistosairaaloiden yhteydestä löytyy myös molekyylitason ja immunologista tutkimusmahdollisuuksia, joista on hyötyä tulehdussairauden hoidossa.

Juha-Pekka Honkanen