Työterveyslaitoksen ja THL:n tutkimuksessa selvitettiin työssä käyvien suomalaisten kipuja niska-hartiaseudussa, yläraajoissa, alaselässä ja alaraajoissa. Sairauspoissaoloja seurattiin seitsemän vuotta.

Yksi tai kaksi kipualuetta kaksinkertaisti, kolme kipualuetta kolminkertaisti ja neljä kipualuetta nelinkertaisti riskin kuulua ryhmään, jolla oli runsaasti vähintään kymmenen arkipäivää kestäneitä sairauspoissaoloja. Työterveyslaitoksen ja THL:n tutkimuksessa kipuja kokeneita verrattiin henkilöihin, joilla ei niitä ollut.

Työssä käyvien suomalaisten kipuja niska-hartiaseudussa, yläraajoissa, alaselässä ja alaraajoissa selvitettiin, ja näiden henkilöiden sairauspoissaoloja seurattiin seitsemän vuoden ajan.

Elintapamuutos keskiöön

– Ikääntyminen, liikuntaelinsairaudet, mielenterveysongelmat, fyysinen työkuormitus ja huonot vaikutusmahdollisuudet työhön sekä unihäiriöt ja lihavuus ennustivat myös sairauspoissaoloja. Kipujen vaikutus työstä poissaoloihin säilyi, vaikka muut tekijät otettiin huomioon. Monikipuisuus kasvatti sairauspoissaoloriskiä selvästi eniten, toteaa dosentti Päivi Leino-Arjas Työterveyslaitokselta.

Useissa Euroopan maissa tehdyissä väestötutkimuksissa on osoitettu, että monikipuisuus on yleisempää kuin yksittäiset kivut, esimerkiksi selkä- tai niskavaivat. Monikipuisuus on kuitenkin tutkimusalueena uusi, ja sen riskitekijät tunnetaan puutteellisesti.

Leino-Arjaksen mukaan monikipuisuutta voidaan pyrkiä vähentämään parantamalla elintapoja: mm. välttämällä ylipainoa, huolehtimalla riittävästä unesta ja lisäämällä liikunnan harrastamista. Myös työhön liittyviin fyysisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin pitää kiinnittää huomiota.

– Työterveyslaitoksella suunnitellaan ryhmäinterventiota, jossa kokeiltaisiin, miten monikipuisuutta aiheuttaviin tekijöihin voitaisiin vaikuttaa, hän sanoo.

Ulla Toikkanen
Kuva: Panthermedia