Lehti 31: Ajan­kohtai­sta 31/1998 vsk 53 s. 3540

Seksuaaliterveyspalvelut puntarissa

Kun Suomen kiitetty kunnallinen äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä pystytettiin, toiminnan keskipisteenä oli raskauden seuranta ja äitiys- ja imeväiskuolleisuuden vähentäminen. Sen jälkeen on lisääntymisterveyden kenttä laajentunut paljon, ensin raskauden ehkäisyn ja keskeytyksen suuntaan, sittemmin sikiöseulontojen, perinnöllisyysneuvonnan ja lapsettomuuden hoidon suuntaan. Perhesuunnittelu ja sukupuolikasvatus ulottuvat - ainakin parhaimmillaan - myös seksuaalisuuden psyykkisiin ja sosiaalisiin puoliin. Sukupuolielimiin ja -elämään liittyvät sairaudet ja niiden seulonta, seksuaali-identiteettikysymykset ja toiminnalliset seksuaalihäiriöt voidaan nekin nähdä lisääntymisterveyden rinnalla seksuaaliterveyteen liittyvinä ilmiöinä.

Perinteinen neuvolajärjestelmä ei seksuaaliterveyden laajaa kenttää kata, vaan muita palvelujen tuottajia on sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa. Stakesiin vuonna 1997 asetettu perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijaryhmä on laatinut raportin seksuaaliterveyteen liittyvistä terveyspalveluista aineistoksi keskustelulle palvelujen järjestämisestä.

Lue myös

Raportissa todetaan, että julkinen terveydenhuolto hoitaa vakiintuneimmin raskaudet ja synnytykset sekä raskaudenkeskeytykset ja sukupuolitaudit. Yksityissektorin merkitys on suuri gynekologisten tarkastusten, ehkäisyn ja vaihdevuosivaivojen hoidon alueella, ja myös lapsettomuuden hoidoista yli puolet annetaan yksityispalveluina. Osin julkisrahoitteinen ja osin yksityisin varoin rahoitettu järjestöjen ja säätiöiden palvelutarjonnan käsittävä ns. kolmas sektori järjestää erityisesti gynekologisia seulontoja. Ehkäisyvälineiden hankinta ja vaihdevuosien hoito toimivat osin itsehoitona. Hoidon porrastus toimii lähinnä perinteisessä raskauden ja synnytyksen hoidossa. Sen sijaan monien muiden palvelujen järjestämisvastuu ja porrastuskäytäntö ovat selkiyttämättä.

Työryhmä pohtii raportissaan, voisiko seksuaaliterveyspalveluista luoda palvelukokonaisuuden, jossa perusterveydenhuolto toimisi ensilinjana ja sieltä tarvittaessa ohjattaisiin muiden palvelujen piiriin. Samalla olisi määriteltävä, mitkä palvelut ovat kaikille kunnan asukkaille kuuluvia peruspalveluja ja mitkä palvelut priorisoidaan, jos kaikkeen ei ole varaa. Nykyisin palvelujen tarjonta vaihtelee kuntakohtaisesti varsin paljon.

Lähde: Poikajärvi K, Mäkelä M. Seksuaaliterveyspalvelut puntarissa - onko neuvolajärjestelmää uudistettava? Stakes Aiheita 32/98.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030