Pääosa Stakesista, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Lääkehoidon kehittämiskeskus sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus olisi yhdistettävä uudeksi laitokseksi, ehdottaa valtion tutkimuslaitosten toimintaa selvittänyt professori Jussi Huttunen.

Huttunen esittää uuden laitoksen perustamista selvityksessä, joka kattaa valtion tutkimuslaitosten kentän Merentutkimuslaitoksesta oikeuspoliittiseen tutkimuslaitokseen. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tutkimuslaitoksia on neljä: Stakes, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos ja Säteilyturvakeskus.

PUOLIVÄLIIN SOSIAALI- JA TERVEYSHALLITUSTA

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten laitosten organisaatio, tehtäväkenttä ja työnjako olisi Huttusen mielestä arvioitava uudelleen.

Hänen ehdottamansa uuden laitoksen tärkeimmät tehtävät olisivat palvelujärjestelmään kohdistuva tutkimus- ja kehittämistyö sekä palvelujärjestelmän valvonta.

- Stakesissa on käytetty liian vähän voimavaroja palvelujärjestelmän kehittämiseen, Huttunen sanoo.

Hän on arvioinut Stakesia selvitysmiehenä ennenkin ja korostanut, että laitoksen tärkein tehtävä on tukea ja kehittää palvelujärjestelmää. Siksi siellä tehtävän tutkimuksen on oltava käytännöllistä ja tutkimustulosten on mahdollisimman nopeasti muututtava palvelujärjestelmää tukevaksi kehittämistyöksi.

Uudessa selvityksessä Huttunen menee pitemmälle ja ehdottaa tutkimuksen, kehittämisen ja valvonnan yhdistämistä.

- Niiden yhdistäminen samaan organisaatioon lisäisi järjestelmän uskottavuutta ja tehostaisi kehittämistä. Kyseessä olisi paluu puoleenväliin vanhan sosiaali- ja terveyshallituksen suuntaan, hän kuvaa.

Huttusen mukaan useimmat selvitystyön yhteydessä kuullut asiantuntijat olivat sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyshallituksen lakkauttaminen toistakymmentä vuotta sitten oli epäonnistunut ratkaisu.

FINOHTA MALLIKSI

Selvitysmies muistuttaa, että suuri osa tiedosta syntyy muualla kuin valtion tutkimuslaitoksissa. Siksi tutkimuslaitosten tärkeimpiä tehtäviä onkin tuon muualla tuotetun tiedon hankkiminen, arvioiminen ja välittäminen eteenpäin sen käyttäjille. Monessa tutkimuslaitoksessa juuri tämä tehtävä on kuitenkin jäänyt syrjään laitosten keskittyessä vain omaan tutkimukseensa.

Malliesimerkiksi siitä, miten tutkimuslaitoksen pitäisi toimia, Huttunen ottaa Stakesissa toimivan FinOHTAn:

- FinOHTA on onnistunut loistavasti. Siellä toteutuu periaate, jonka mukaan kriittisissä kysymyksissä voidaan tehdä omaa tutkimusta yhdessä muiden toimijoiden kanssa, mutta suurin osa tiedosta hankitaan muualta, kotimaasta ja ulkomailta.

Sama malli pitäisi omaksua myös uudessa, perustettavassa laitoksessa:

- Tavoitteena olisi kerätä hyvät käytännöt ennen kaikkea omasta maasta, arvioida ne ja välittää tämä tieto tehokkaasti koko palvelujärjestelmään. Näin toimivaa organisaatiota toivotaan nyt todella laajasti, koska sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on suurissa vaikeuksissa ja toimintaa pitäisi kehittää kaikin mahdollisin keinoin.

TEHTÄVIÄ PÄÄLLEKKÄIN

Huttunen puuttuu myös sosiaali- ja terveysalan tutkimuslaitosten päällekkäiseen toimintaan, kuten terveyden edistämiseen sekä Stakesissa että Kansanterveyslaitoksella. Molemmat laitokset tutkivat esimerkiksi päihteiden haittoja ja mielenterveysongelmien ehkäisyä.

Kansanterveyslaitoksella terveyden edistäminen on kuitenkin lakisääteinen tehtävä, ja Huttunen ehdottaakin, että terveyden edistämiseen liittyvät tehtävät keskitetään sinne. Kansanterveyslaitokseen ei kuitenkaan siirtyisi Stakesista sen enempää tutkijoita kuin rahaakaan.

Stakesin nykyisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tulosalueesta taas tehtäisiin elinolojen ja hyvinvoinnin tutkimusyksikkö. Se tutkisi esimerkiksi tulonjaon ja toimeentulon ongelmia, köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Huttunen arvioi selvityksessään, että elinolojen ja hyvinvoinnin tutkimus on yksi viidestä tutkimusalueesta, joilla suomalaisten tutkimuslaitosten resurssit ovat surkeimmat.

Uuden tutkimusyksikön sijaintipaikasta on Huttusen mukaan erilaisia näkemyksiä.

- Tätä aluetta koskevaa vahvaa tutkimusta on esimerkiksi Turun yliopistossa, hän toteaa.

Työterveyslaitoksen toimialaa selvitysmies laajentaisi sellaisilla työelämän kehittämiseen liittyvillä kysymyksillä, jotka liittyvät työterveyteeen ja työhyvinvointiin. Laitos palvelisi siten myös työministeriötä. Uudet tehtävät olisi hoidettava nykyisin voimin, koska laitos on sekä suomalaisten että kansainvälisten arvioiden mukaan jo nyt hyvin resursoitu.