Siittiöiden lahjoittamista ja isyyttä ei voi rinnastaa

Apulaisylilääkäri, dosentti Anne-Maria Suikkari Väestöliiton lapsettomuusklinikalta Helsingistä pitää lakiehdotuksen suurimpana epäkohtana isyyden rinnastamista siittiöiden lahjoittamiseen.

- Minusta isä ei ole ollenkaan sama kuin siittiöiden lahjoittaja. Niiden pitäminen samana asiana on ikään kuin isyyden aliarvioimista, hän sanoo.

Jos hedelmöityshoitoa annettaisiin naiselle, jolla ei ole parisuhdetta mieheen, olisi siittiöitä luovuttavan miehen annettava siihen nimenomainen suostumus ja hänet voitaisiin myöhemmin vahvistaa lapsen isäksi.

- Lakiesitys tähtää siihen, että lapsella on isä, mutta kuitenkin Suomessa hyväksytään, että adoptiolapsella ei tarvitse olla isää. Yksinäinen nainen voi adoptoida lapsen. Minusta tämä on ristiriitaista, Anne-Maria Suikkari huomauttaa.

Hänen mielestään on kuitenkin erittäin tärkeää, että laki nyt saadaan aikaan, koska se selventää hedelmöityshoitojen antamista.

- Lisäksi se selventää ylipäätään isyyttä niin, että hedelmöityshoitoon luvan antanut mies on heteroparien osalta aina yksiselitteisesti lapsen isä.

Anne-Maria Suikkari soisi, että lakiin kirjattaisiin myös mahdollisuus käyttää sijaissynnyttäjää. Väestöliitossa on sijaissynnyttäjän käytöstä hyviä kokemuksia. Toiminta vaatii kuitenkin huomattavasti suuremman työpanoksen kuin tavallinen hedelmöityshoito.

- Sijaissynnyttäjän ja parien kanssa on tehtävä paljon työtä ennen hoitoa, sen aikana ja myös raskauden aikana, jotta kaikki sujuu hyvin. Vaikka kyseessä on pieni potilasryhmä, hoito on asiantuntevasti tehtynä kuitenkin mahdollista toteuttaa oikeudenmukaisesti ja hyvin.

- Hoidot onnistuvat parhaiten, kun sijaissynnyttäjä on lähiomainen: äiti tai sisar. Ongelmia on silloin selvästi vähiten. Oleellista on myös, että sijaissynnyttäjän käyttöön ryhdytään aivan selvästä lääketieteellisestä syystä, Suikkari toteaa.