THL:n tutkimus perää valtion ohjausta tilaaja–tuottajamallille, etteivät sosiaali- ja terveyspalvelut erilaistu.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistaminen on arkipäivää, ja noin viidesosa kunnista on ottanut käyttöön tilaaja–tuottajamallin. Kunnilta kuitenkin puuttuvat selvät valtakunnalliset linjaukset, kuinka erottaa toisistaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaaminen ja niiden tuottaminen, ja mitkä ovat palvelujen ulkoistamisen tavoitteet. Valtio ei ole ohjannut kehitystä kunnissa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus.

"Sitä saa mitä tilaa" -tutkimuksen mukaan valtionhallinto on edistänyt sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamista ja tilaaja–tuottajamallin käyttöä ennen muuta kehittämällä kilpailulainsäädäntöä.

Kun kilpailutukset ja palvelujen ulkoistamiset lisääntyvät ja alan yritystoiminta vahvistuu, kunnissa tarvittaisiin ohjaavampaa hankintanormistoa ja parempaa osaamista palvelujen ostamiseen. Suuret ja pienet kunnat ovat palvelumarkkinoilla hyvin erilaisessa asemassa.

Kunnat ovat saaneet tehdä ulkoistamispäätöksensä omista lähtökohdistaan. Niissä on usein toimittu ennakoimatta valintojen seurauksia tai analysoimatta väestön palvelutarpeita ja markkinoita. Monien, eri tavoin kuntiin sidoksissa olevien tuottajien tuottaman palvelukokonaisuuden hallitseminen on kunnille haaste. Myös laadun seuranta ontuu. Tutkijat pelkäävät kansalaisten eriarvoisuuden lisääntyvän palvelujen järjestämistapojen erilaistuessa.

Kirjoittajat ehdottavat sosiaali- ja terveysalan hankintojen ohjaamista erityissäädöksillä, jotta hyviksi havaitut käytännöt leviäisivät ja vakiintuisivat.

Kuva: Pixmac