Helsinkiläisten huumeidenkäyttäjien tulonlähde on enimmäkseen sosiaaliturva, harvemmin rikokset.

- Tyypillinen helsinkiläinen huumeidenkäyttäjä on todellinen sekakäyttäjä, joka käyttää erilaisia huumausaineita ja myös alkoholia, kertoo tutkimuspäällikkö Tuukka Tammi A-klinikkasäätiöstä.

Tammi esitteli tutkimustuloksia yhteiskunnan marginaalissa elävien huumeidenkäyttäjien elämästä.

– Alustavat tulokset kyseenalaistavat käsityksen, jonka mukaan marginalisoituneet huumeidenkäyttäjät jakaantuisivat selkeästi kahteen pääryhmään, opioidien käyttäjiin ja amfetamiinien käyttäjiin. Tätä tyypillisempää on opioidien, amfetamiinin, bentsodiatsepiinin ja myös alkoholin sekakäyttö. Myös taannoinen tutkimus suomalaisista huumekuolemista viittaa tähän: suurimman riskin nykyisellään aiheuttaa juuri eri lääkkeiden ja alkoholin päällekkäinen käyttö, Tammi toteaa.

Pääkaupungin ”huumeongelma” muodostuu suurelta osin lääkkeiden päihdekäytöstä.

Paikallisista huumekulttuureista on Suomessa niukalti tietoa, sillä tutkimukset käsittelevät yleensä Suomea kokonaisuutena. Tuukka Tammen tutkimus perustuu yhteiskunnan marginaalissa elävän sadan helsinkiläisen huumeiden käyttäjän haastatteluihin ja tuottaa siten tietoa erityisesti pääkaupungin huumetilanteesta.

Tutkimusta varten haastateltiin 71 miestä ja 29 naista. Haastateltujen keski-ikä oli 29 vuotta. Työttömiä haastatelluista oli 79 prosenttia.

Heidän pääasiallinen toimeentulon lähteensä oli sosiaaliturva. Noin kuudesosa hankki päätulonsa huumekaupasta tai muusta laittomasta toiminnasta.

Eniten käytettyjä päihteitä ovat buprenorfiini (Subutex, Suboxone) ja muut lääkekäyttöön tarkoitetut opioidit sekä amfetamiini. Myös bentsodiatsepiinit, kannabis ja alkoholi ovat suosittuja päihteitä. Heroiinin tai kokaiinin käyttö on Helsingissä edelleen varsin vähäistä.

Tutkimus on osa vertailevaa hanketta, jota varten haastatellaan marginalisoituneita huumeiden käyttäjiä kuudessa eurooppalaisessa pääkaupungissa: Helsingissä, Belgradissa, Bukarestissa, Kööpenhaminassa, Moskovassa ja Tukholmassa. Tutkimushanketta koordinoi European Centre for Social Welfare Policy and Research Wienistä.

Ulla Järvi