Täydentävistä tai vaihtoehtoisista hoidoista etsitään apua
Esimerkiksi päänsärky, selkäkipu ja muut kiputilat saivat ihmisiä hakeutumaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen pariin.
Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja käytetään erilaisten terveysongelmien yhteydessä ja erityisesti tilanteissa, joihin tavanomaisen lääketieteellisen hoidon ei koeta tarjoavan riittävää apua. Nämä havainnot tehtiin Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistojen tutkimuksessa, jossa oli aineistoa yli 20 maasta Euroopassa. Tutkimus perustuu European Social Survey -kyselyaineistoon, joka kerättiin vuonna 2014.
Esimerkiksi päänsärky, selkäkipu ja muut kiputilat saivat ihmisiä hakeutumaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen pariin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että naiset ja korkeammin koulutetut käyttävät täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja yleisemmin kuin muut.
Tutkimuksessa tarkasteltiin perinteisiä aasialaisia hoitomuotoja (kiinalainen lääketiede, akupunktio, akupainanta), vaihtoehtoisia lääkintämuotoja (homeopatia, yrttiterapia), manuaalisiat terapioita (hieronta, kiropraktiikka, osteopatia, vyöhyketerapia) sekä kehon ja mielen terapioita (hypnoosihoidot ja henkiparannus).
Joka neljäs käytti hoitoja
Tulosten mukaan noin neljännes tutkimuksen kohdejoukosta oli käyttänyt vuoden sisällä täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Tavallisimmin käytettyjä hoitomuotoja olivat hieronta, homeopatia, osteopatia ja yrttihoidot. Suurin osa oli käyttänyt vain yhtä täydentävää hoitomuotoa.
– Havaitsimme myös, että vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitojen käyttö on valtaosin täydentävää, eli niitä käytetään tavanomaisen lääketieteen rinnalla. Tämä on hyvä pitää mielessä niin käytännön hoitotyössä kuin julkisessa keskustelussa, jossa usein korostuu vaihtoehtoisuuden näkökulma, sanoo tutkija Teemu Kemppainen Helsingin yliopistosta.
Isoja maakohtaisia eroja
Tutkimuksessa olleiden maiden välillä oli suurta vaihtelua käytön yleisyydessä. Saksassa lähes 40 prosenttia tutkimuksen kohdeväestöstä oli käyttänyt täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kun taas Unkarissa vastaava osuus oli 10 prosenttia. Suomessa ja Virossa käytön osuus oli 35 prosenttia.
– Osa maiden välisistä eroista selittyy sillä, että joissakin maissa kyseisten hoitomuotojen käyttö korvataan vakuutuksista. Lisäksi on maita, joissa yleislääkärit saavat koulutusta täydentäviin hoitomuotoihin, Kemppainen toteaa.
Kuva: Panthermedia
