Teho-osastojen riskienhallintamallin kehittäjänä toimi VTT Tuotteet ja tuotanto, ja mallia kehitettiin yhdessä Kuopion ja Oulun yliopistollisten sairaaloiden teho-osastojen kanssa. Mallista laadittiin Turvallinen hoitoyksikkö -opas, jonka avulla hoitoyksiköt voivat toteuttaa riskienhallintaansa. Hankkeessa hoitoyksikköä käsiteltiin potilaasta, laitteista ja toimintaympäristöstä, henkilökunnasta ja organisaatiosta muodostuvana kokonaisuutena. Toimintamallin kehitystyön rahoittivat VTT, Työsuojelurahasto ja Lääkelaitos.

– Potilaat ovat täysin riippuvaisia meistä ja teho-osaston ympäristöstä. Siksi myös osa riskeistä kohdistuu sekä potilaisiin että työntekijöihin, osastonylilääkäri Tero Ala-Kokko OYS:sta toteaa.

Vaarat analyysiin

Riskienhallintatyö aloitettiin potentiaalisten ongelmien analyysillä eli keräämällä POA-listoille osastojen henkilökunnalta kaikki mieleen juolahtaneet ongelmakohdat. Hoitoprosessi pilkottiin osiin ja niihin liittyvät riskit analysoitiin. Potilaan tulovaiheen, keskeisten hoitomenetelmien, laitteiden käytön ja ylläpidon riskit arvioitiin sekä potilaan että henkilökunnan kannalta.

Vaaratilanteet luokiteltiin taulukkomuotoon niiden tapahtumisen todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden mukaan.

– Turvallinen hoitoyksikkö -projekti antoi hyvän sysäyksen riskienhallintatyölle. Nyt etsitään keinoja, jolla havaittuihin ongelmiin kyetään vaikuttamaan, Ala-Kokko kertoo.

Ei yllätyksiä

Yllättäviä riskejä ei kartoituksessa tullut esille, mutta entisestään kirkastui ajatus riskien tunnistamisen ja tiedostamisen tärkeydestä samoin kuin siitä, ettei riskienhallintaa voi erottaa jokapäiväisestä työstä, Teho 2:n osastonhoitaja Salme Hasari OYS:sta sanoo. Vaaratilanteet johtuvat useimmiten työn tekemisen ja organisoinnin ongelmista, ei niinkään siitä, että joku tekee varsinaisesti väärin.

OYS:n teho-osastoilla ykkösriskeiksi osoittautuivat laitteet ja niiden käyttöön kouluttaminen ja perehdyttäminen. Laitteita tulee koko ajan uusia, samoin uutta perehdytettävää henkilökuntaa. Kaikista työvuorosta ei välttämättä löydy laitekoulutuksen läpikäynyttä henkilökuntaa.

Työntekijöihin kohdistuvista riskeistä kärkipäässä ovat myös pistotapaturmat ja henkilöstön riittämätön määrä. Myös ahtaus, infektiovaara, potilaiden aggressiivisuus ja ergonominen kuormitus koetaan merkittäviksi riskitekijöiksi.

Hilkka Lahti