Terveydenhuolto kikkailee trendiaallokoissa

Yksi Tulos tai ulos? – Hyvinvointi, terveydenhuolto ja tuottavuus -seminaarin kriittisistä esiintyjistä oli Stakesin kehittämispäällikkö Simo Kokko, jonka mielestä ”suuri hämmennys laskeutui terveydenhuollon ylle 1990-luvun alussa”.

Hämmennys jatkuu. Kokon mukaan terveydenhuollossa tehdään kaiken aikaa näennäisiä uudistuksia, joiden vaikuttavuudesta ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Sama kyseenalainen uudistusinto koskee monia terveyspäättäjiä, jotka lupaavat jatkuvia uudistuksia.

Perusterveydenhuollon lääkärinä työskennelleen Kokon mukaan uudistusten mielekkyys ja rahoitus on usein kyseenalaista.

Suuri hämmennys käynnistyi 1993, kun Suomi teki kansainvälisesti ainutlaatuisia terveyspolitiikan ratkaisuja ja valtionosuusjärjestelmä purettiin. Markkinaehtoisen reformin sinänsä hyvänä ideana oli Kokon mukaan tehdä kaikista voittajia. Maksajat ja potilaat hyötyisivät ja jäykät organisaatiot joutaisivat kuihtumaan pois.

Makrotason ratkaisua seurasi kaksi kiinnostavaa mikrotason ilmiötä. Sairaaloissa säikähdettiin uutta markkinaehtoista kuntalaskutusta. Joitakin vuosia niissä elettiin kuin markkinataloudessa. Maakuntien sairaaloiden keskijohtoa kurssitettiin kauppaopistoissa ja hoitajat patistivat lääkäreitä leikkaamaan lisää, ”jotta sairaalapalvelut säilyvät jatkossakin”. Tuottavuus nousi.

- Hullunkurista oli se, että tämän paniikin laukaisi virheellinen viesti: oli muka siirrytty kokonaan markkinaehtoiseen ohjaukseen.

Etenkin pienet kunnat käänsivät katseensa sisäänpäin. Omissa organisaatioissa karsittiin rönsyjä ja haettiin sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisellä lisää tehoa. Kokon mielestä kannustinjärjestelmät palkitsivat nopeita, mutta jättivät myöhemmin heränneet ihmetyksen tilaan: miksei toivottuja säästöjä tulekaan.

- Kyse oli osaoptimoinnista, yrityksestä pärjätä sairaanhoitopiirien ja muiden yhteistyökehysten nollasummapelissä.

Janne Ora