Jos hoitosuhde ei toimi, potilas voi jatkossa vaihtaa lääkäriä aiempaa helpommin. Terveyskeskuslääkäriä mietityttää, miten laatuvaatimukset ja nykyresurssit kohtaavat.

Uusi terveydenhuoltolaki lisää potilaan valinnanvapautta. Jos hoitosuhde ei tyydytä, voi hoitavan lääkärin pistää nykyistä helpommin vaihtoon.

Potilas voi myös valita erityisvastuualueen sisällä terveydenhuollon toimintayksikön, jossa häntä tutkitaan. Laki mahdollistaisi kiireettömät tutkimukset myös työssäkäyntialueella, mikäli työpaikkakunta ei kuulu samaan erityisvastuualueeseen kuin kotipaikkakunta.

Taustalla on halu nostaa suomalaisen potilaan valinnanvapaus länsieurooppalaiselle tasolle. Suomessa on jo pitkään kritisoitu potilaan puutteellisia vaikutusmahdollisuuksia omaan hoitoonsa liittyvissä asioissa. Potilaan aseman parantaminen on asetettu myös nykyisen hallitusohjelman tavoitteeksi. Valmisteilla oleva EU:n terveyspalveludirektiivi luo lisäksi omat paineensa.

Terveydenhuoltolakia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja

Marja-Liisa Partanen

STM:stä heittää pallon kuntien päättäjille.

- Julkisen terveydenhuollon on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota hoidon laatuun, kun potilaat äänestävät jaloillaan. Kuntien päättäjien tehtävä on katsoa, miten järjestetään riittävät resurssit laadun varmistamiseksi.

Ei suosikkilistaa Suomeen

Partanen myöntää, että resurssipulan vaivaamassa perusterveydenhuollossa ajatus hoidon laadun parantamisesta voi tuntua haastavalta. Lakiuudistuksen henki on, että yksityiselle sektorille tuttu kilpailu ujutetaan perusterveydenhuoltoon.

- Uskon, että parhaimmillaan kilpailu lisää huolenpitoa potilaasta. Joka tapauksessa se on potilaan kannalta positiivinen asia.

Kaikkien mielestä kilpailu ei ole varauksetta hyvä asia. Herttoniemen terveysaseman ylilääkäri Martina Torppa pohtii, tuleeko Suomeen kilpailun seurauksena samanlainen ranking-lista, kuin esimerkiksi Yhdysvalloista löytyy. Siellä potilas voi tarkistaa netistä parhaimmaksi rankatun sairaalan, ja valita hoitopaikkansa sen mukaan.

- On aika arveluttavaa, jos lääkäreitä aletaan laittaa joidenkin virallisten mittareiden perusteella paremmuusjärjestykseen - hoitosuhteet ovat aina niin henkilökohtaisia asioita. Tosin puskaradio tekee sitä työtä jo nyt, kun potilaat vertailevat lääkäreitä keskenään, Torppa huomauttaa.

Lääkärin vaihtaminen ei ennen uutta terveydenhuoltolakiakaan ole ollut tavatonta. Helsingissä lääkärin voi vaihtaa kerran vuodessa, jos hoitosuhde omalääkärin kanssa ei potilaan mielestä toimi.

Vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu. Leijonanosa potilasvalituksista johtuu siitä, että potilas kokee olevansa lääkärin kanssa täysin eri aaltopituuksilla.

Torpan kokemuksen mukaan toinen yleinen syy lääkärin vaihdon toivomiseen on se, että lääkäri ei suostu kirjoittamaan potilaan haluamaa reseptiä tai tutkimuslähetettä. Lakiuudistusta pitäisikin Torpan mielestä täydentää lääkäreitä tässä asiassa auttavilla työkaluilla.

- Ylilääkärin pitää voida viheltää peli poikki silloin, kun potilaan perustelut lääkärin vaihdolle ovat kohtuuttomat. Laissa pitäisi olla hyvin tarkasti määriteltynä rajat, joiden puitteissa lääkärin vaihtaminen toiseen on mahdollista.

Vastuu hoitoketjusta lisääntyy

Myös terveydenhuoltolakityöryhmän asiantuntijana toiminut professori

Jussi Huttunen

tietää puskaradion tehon. Hän pitää mahdollisena, että potilaan valinnanvapauden lisääntyminen tulee näkymään jonoina suositumpien lääkärien ovilla. Isoa ruuhkaa Huttunen ei odota.

- Ulkomainen kokemus on osoittanut, että suurin osa potilaista on tyytyväisiä omalääkäriinsä. Vaikka valinnanvaraa onkin, sitä ei välttämättä käytetä, koska ollaan riittävän tyytyväisiä tilanteeseen. En usko, että Suomessa syntyy lääkärinvaihtobuumia uuden lain myötä.

Suosittu tai ei, potilaan valinnanvapauden lisääntyminen teettää lääkärillä nykyistä enemmän työtä. Huttunen myöntää, että vastuu hoitoketjun sujuvuudesta laskeutuu raskaammin lääkärin harteille.

Kun hoidon tarve on todettu, lääkärin tehtäväksi tulee arvioida, missä hoitoa voitaisiin potilaalle antaa. Eri vaihtoehtoja esittäessään lääkärin tulee ottaa huomioon, että vastaanottavalla terveydenhuollon toimintayksiköllä on riittävät resurssit toteuttaa hoito säädetyissä enimmäisajoissa.

Ylilääkäri Torppa epäilee kuvion toimivuutta.

- Vaikuttaa monimutkaiselta käytännöltä potilasohjaukseen verrattuna. Pistää miettimään, miten paljon uudistus lisää terveydenhuoltojärjestelmän vaihtoehtoihin liittyvää keskustelua potilaan kanssa, eli miten paljon se vie lääkärin aikaa muulta keskustelulta. Lääkärin tehtävä on selvittää mikä potilasta vaivaa ja mitä hoitoa hän tarvitsee. Tuntuu ylimääräiseltä työltä pähkäillä, mihin potilas pitäisi lähettää.

Torppaa mietityttävät myös vastuukysymykset.

- Oletetaan, että terveyskeskuslääkäri suosittelee tiettyä kirurgista sairaalaa potilaalle. Leikkauksen jälkeen ilmeneekin yllättäen esimerkiksi kiireestä aiheutuneita ongelmia. Mikä on tuolloin hoitavaa yksikköä suositelleen lääkärin vastuu? Kuinka pitkälle pitää, tai edes voi varmistaa, että hoito vastaanottavassa yksikössä täyttää kriteerit?

Lain henki

> Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitojen madaltaminen.

> Potilaan aseman vahvistaminen, valinnanvapauden lisääminen.

> Erikoissairaanhoidon palvelut helpommin saataviksi.

> Alueellisten erojen tasaaminen terveyspalvelujen järjestämisessä, kaksi vaihtoehtoista mallia:

– Kuntien yhteistoimintaalueeseen ja sairaanhoitopiiriin perustuva malli, väestöpohja shp:ssä vähintään 150 000 asukasta. Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella oltava vähintään 20 000 asukasta.

– Kuntien terveyspiiriin perustuva malli. Koskisi alle 150 000 asukkaan maakuntia.

> Saman alueen kuntien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiedot yhteiseen potilastietorekisteriin.

Lain polku

> Terveydenhuoltolaki yhdistää vuonna 1972 säädetyn kansanterveyslain ja vuonna 1989 säädetyn erikoissairaanhoitolain.

> Laki lähtee lausuntokierrokselle elokuussa. Lausunnot pyydetään lokakuun loppuun mennessä.

> Laki annetaan eduskunnan käsittelyyn maaliskuussa 2009.

> Laki tulisi voimaan asteittain. Ensimmäiset säädökset vuonna 2010, viimeiset vuonna 2013.

"Uudet rajapinnat huolestuttavat"

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori

Juhani Lehto

uskoo, että terveydenhuoltolain hyvät tarkoitusperät voivat toteutua. Paljon on kuitenkin kiinni siitä, millaiset palvelurakenteet PARAS-hanke tuottaa.

- Uusi terveydenhuoltolaki on laadittu vanhan lainsäädännön pohjalle, jossa potilaan oikeudet on jo valmiiksi määritelty epämääräisesti. Nyt kun erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajoja häivytetään, syntyy uusia rajapintoja, jotka ovat potilaan aseman ja järjestelmän toiminnan kannalta huono juttu.

Lehto viittaa siihen, että tilaaja-tuottajamallin yleistyessä samat tahot myyvät palveluja sekä kunnille että yksityisille henkilöille. Tähän saakka järjestelmä on Lehdon mukaan toiminut, mutta yksityisen ja julkisen sektorin lähentyessä uudet rajapinnat voivat sekoittaa pakkaa potilaan kannalta.

Lehto on eri mieltä terveystaloustieteilijöiden kanssa siitä, että kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä tulee kalliiksi. Kriittinen kysymys on koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuus.

- Todennäköisesti vasta kunnallisvaalien jälkeen nähdään, miten rohkeasti hallitus uskaltaa lähteä muuttamaan terveydenhuollon paikallisia rakenteita, Lehto sanoo.

Lääkärin kannalta Lehto pitää mielenkiintoisena sitä, miten vuokratyön käyttö kehittyy.

- Voidaan kysyä, miten hyvin keikkalääkäri tuntee kunkin alueen terveydenhuoltojärjestelmän. Eli mikä kompetenssi hänellä on suositella tiettyjä hoitopaikkoja. Toinen mielenkiintoinen asia tulee olemaan, siirrytäänkö yksityisellä sektorilla lakiuudistuksen myötä yhä enemmän vuokratyöpainotteiseen systeemiin.

Potilaan valinnanvapauden lisääntyminen hellii Lehdon mielestä lähinnä työikäistä väestöä.

- Esimerkiksi terveyspalvelujen saatavuus työssäkäyntialueella on parannus, joka jättää kokonaan ulkopuolelle terveydenhuollon suurkuluttajat, eli ikääntyneen väestön.