Lääketietoa hakee internetistä noin 90 % suomalaisista, kun vielä vuonna 2005 osuus oli vain noin kymmenesosa. Lääketietoa, vertaistukea ja eri elämäntilanteiden mukaisia keskusteluryhmiä onkin verkossa jo paljon. Sen sijaan varsinaisia terveyspalveluja on vielä niukasti.

- Yhä useampi olisi valmis jo käyttämään varsinaisia palveluja, kuten ajanvarausta tai laboratoriovastausten hankkimista, toteaa johtaja Topi Hanhela Lääketietokeskuksesta.

Espoon terveyskeskuksen ylläpitämä Omahoitopalvelu ja Oulun Omahoito ovat poikkeuksia. Näissä palveluissa kulkevat tietyt laboratoriovastaukset sekä viestiliikenne potilaalta terveyskeskukseen. Espoon avasi Terveyskansio-palvelunsa kaikille kuntalaisille 2010. Viime vuoden lopussa käyttäjiä oli noin 3 500 eli vain 1,4 % espoolaisista. Oulun palveluissa käyttäjiä oli suurin piirtein saman verran. Käyttäjillä on yleensä jokin pitkäaikaissairaus, jonka hoito vaatii jatkuvaa seurantaa. Omahoitopalveluissa potilaat ovat voineet ylläpitää tietojaan ja seurata terveydentilansa kehittymistä.

Tampereen terveyskeskuksen "Kysy sairaanhoitajalta" -palvelussa asiakas voi kysyä terveyttä, sairautta tai palveluja koskevia yleisluonteisia kysymyksiä. Keväästä alkaen Tampereen kaupungin omalääkärille varatun ajan on voinut perua internetissä.

Kangertelevia alkuja

Terveyspalveluissa kattona on vain mielikuvitus - ja tietosuoja. Viestiliikenteen suojauksesta esitetään jatkuva huoli, vaikka se on esimerkiksi pankkipalveluissa onnistunut varsin hyvin. Terveyspalvelujen ei tarvitse aina olla yltiömäisen monimutkaisia.

- Teimme pilottitutkimuksen Sitran kanssa räätälöidystä tekstiviestimuistutuksesta lääkkeiden käyttäjille. Interventioryhmä oli pieni, mutta pilotti osoitti, että lääkkeen unohdukset vähenivät selvästi, kertoo Topi Hanhela.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi -portaali ja Palveluvaaka ovat esimerkkejä massiivisista verkkopalveluista, joiden tavoite oli ylevä, mutta jotka rahanpuute ja tiedon monikerroksisuus ovat ajaneet karille. Terve Suomen ylläpito on lopetettu, ja terveyspalvelujen vertailuun tarkoitettu Palveluvaaka on yhä torso.

Parempaa tulevaisuutta odottaa kansallinen Taltioni-palvelu, jonka ympärille perustettiin keväällä 27 alan toimijan osuuskunta. Idea on tarjota alusta, johon kansalainen voi tallentaa, kerätä, tuottaa, jakaa ja hyödyntää omaa terveyttään koskevaa tietoa.

"Hyvä idea, älä kokeile sitä Suomessa"

- Suomalainen terveydenhuolto on teknologiatoimijoiden kannalta pirstaloitunut ja poliittinen hallinnointi tekee päätöksenteosta hitaan. Lisäksi ohjelmistoyritykset vartioivat reviirejään eikä yhteistyö rajojen yli onnistu, toteaa yrittäjä Timo Ahopelto Lifeline Venturesista, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön perustamassa Vigo-yrityskiihdyttämöjen verkostossa.

Ahopelto perusti aikoinaan yrityksen kliinisten tutkimusten potilastiedon keräämiseen. Nykyisin hän auttaa terveys- ja hyvinvointiteknologiayrityksiä kansainvälisille markkinoille ja sijoittaa alan yrityksiin.

- Kärjistäen sanon, että jos sinulla on hyvä terveysteknologinen idea, älä haaveile toteuttavasi sitä Suomessa, Ahopelto hymähtää.

- Vaikka asiasta ei puhuta ääneen, kaikki tietävät, että softayrityksillä on omat kontaktinsa sairaaloissa ja terveysasemilla. Se vaikuttaa kaupantekoon. Potilastietojärjestelmän rajapintoja ei suostuta avaamaan uusille yrittäjille.

Ahopelto sanoo, ettei hänellä ole "euroakaan liossa tässä bisneksessä", joten hän on vapaa esittämään kritiikkiä nykymenosta. Vuosien aikana hän on nähnyt lupaavia innovaatioita, jotka ovat epäonnistuneet.

- Osa terveydenhuollon teknologiatuotteista on syntynyt insinöörien tai it-ihmisten päissä ilman että käyttäjiltä on kysytty, mitä nämä todella tarvitsisivat. Eräs keuhkolääkäri ihmetteli, mitä hän tai hänen potilaansa tekisivät sovelluksella, joka lähettää lääkärille dataa puhallustestin tuloksista. Astmapotilaan hoidossa on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta.

- Vanhustenhuollossa olisi mittavat teknologiamarkkinat, mutta käyttäjälähtöisyys on sielläkin harvinaista. Eräs keksintö soitti dementikolle hänen aikuisen lapsensa ääntä, joka kielsi mummoa lähtemästä ulos, jos tämä avasi ulko-oven. Yksinäiseksi itsensä tuntenut mummo availi ovea jatkuvasti vain kuullakseen lapsensa äänen.

Ahopellon mukaan Suomessa ajatellaan helposti, että palvelun kehittäminen "ei kannata", koska siitä ei taloudellisesti hyödy se organisaatio, joka palvelua parantaa.

- Miksei voitaisi kokeilla vaikkapa preventiivisten terveyspalvelujen tarjoamista työnantajan työeläkevakuutusmaksun pienentämisen vastikkeeksi? hän ehdottaa.