Tietojärjestelmien kehityksessä lähdettiin alun alkaen väärään suuntaan. Korjausliike pitäisi tehdä äkkiä, pohtii Mikko Nenonen.

Vuonna 1985 noin 17 prosentilla suomalaisista lääkäreistä oli Lääkärilehden kyselyn mukaan kotonaan henkilökohtainen tietokone, ns. kotimikro. Lääkärilehdessä pohdittiin, sopiiko tietokone myös lääkärin työhön, sillä "vanha ja arvostettu potilas-lääkärisuhde on kummankin osapuolen mielestä ollut niin tärkeä ja herkkä asia, ettei tietokonetta ole uskallettu päästää sen kimppuun".

Ajat olivat kuitenkin muuttumassa. Hollannissa tehty tutkimus osoitti, että "lääkäri ei muutu etäisemmäksi tai koneellisemmaksi tekniikan kehittyessä". Vuonna 1988 Lääkäriliitto aloitti uudessa toimitalossaan tietojenkäsittelykoulutukset. Kurssilaiset toivoivat jatkossa teorian lisäksi ryhmäopetusta: "tällöin kukin voisi itse henkilökohtaisesti kokeilla mikrotietokonetta".

Markkinat saivat määrätä suunnan

Keskustelua terveydenhuollon tietojärjestelmistä käytiin jo tuolloin. Lääkärilehdessä pohdittiin 1987, että "tietokonepohjainen järjestelmä sisältää monia etuja verrattuna manuaaliseen tietojenkäsittelyyn ja varastointiin". Kirjoittaja muistuttaa, että myös tietojärjestelmien kohdalla lääkärin tehtävä on "etsiä ratkaisuja ongelmiin johtotähtenään potilaan paras". On muistettava, että "potilaan edun puolustaminen vaatii joskus myös asettumista julkisessa keskustelussa kenties voimakkain äänenpainoinkin esitettyjä näkemyksiä vastaan."

Terveyskeskuslääkäri Mikko Nenonen muistaa ensimmäiset tietojärjestelmät jo 1970-luvun lopulta. Nenonen on Lääkäriliiton eHealth-asiantuntijatyöryhmän jäsen. Hänen mielestään järjestelmien kehityksessä olisi pitänyt lähteä rohkeasti muuttamaan vanhoja toimintatapoja tehokkaammiksi, eikä pyrkiä toistamaan paperijärjestelmää tietotekniikan keinoin.

- Lääkärit toivoivat jo tuolloin päätöksentukea, viranomaiset sen sijaan parempaa tilastointia. Lääkintöhallitus ei ottanut ohjia käsiinsä, vaan markkinat saivat määrätä suunnan.

Nenosen haaveissa tietojärjestelmistä tulisi tulevaisuudessa avoimempia ja strukturoidumpia, eivätkä ne enää olisi päivittäin riski potilaan hoidolle. Nyt olisi hänen mukaansa korkea aika tunnustaa, että 35 vuoden ajan on tarvottu vikasuuntaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

- Mutta ensin ministeriönkin pitäisi tunnustaa, että meillä on ongelma.