Väitöstutkimuksen mukaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa tulee kiinnittää enemmän huomiota työkyvyn laskun seurauksiin ja niihin vaikuttamiseen. Varhaiset toimenpiteet ergonomian parantamiseksi ovat erityisen tärkeitä.

Erikoislääkäri, LL Kari-Pekka Martimon väitöstutkimuksen mukaan liikuntaelinvaivoista aiheutuvan työkyvyn laskun ei aina tarvitse johtaa sairauslomaan. Päähuomio hoidossa pitää kuitenkin jo varhain siirtää työkyvyn laskun seurauksiin ja niihin vaikuttamiseen.

Kaikista sairauksista tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat eniten sairauslomapäiviä. Selkäkivun ja eräiden yläraajasairauksien osalta on eniten näyttöä siitä, että työ ja työolosuhteet vaikuttavat vaivan ja työkyvyttömyyden kehittymiseen.

Martimon mukaan vaivojen syntymistä voidaan ehkäistä poistamalla niiden riskitekijöitä työssä. Liikuntaelinvaivat ovat kuitenkin varsin yleisiä ja vain osittain työperäisiä. Sen vuoksi on tärkeää ehkäistä myös vaivoista aiheutuvaa työkyvyn laskua sekä estää täysi työkyvyttömyys, jos työkyky on jo alentunut.

Liikuntaelinvaivoissa sairausloman sijaan tarjottavat vaihtoehdot edellyttävät muutosta niin hoitokäytännöissä kuin työpaikoillakin.

Väitöskirjassa on ensimmäistä kertaa osoitettu, että yli puolella yläraajavaivaisista työntekijöistä työn tuottavuus on alentunut noin kolmanneksen silloinkin, kun työntekijä ei ole sairausloman tarpeessa. Varhaisilla ergonomisilla toimenpiteillä voidaan palauttaa alentunut työn tuottavuus merkittävästi paremmin kuin pelkällä lääketieteellisellä hoidolla.

LL Kari-Pekka Martimon väitöskirja ”Musculoskeletal disorders, disability and work” ("Liikuntaelinvaivat, työkyvyttömyys ja työ") tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 9.6.2010 klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään Työterveyslaitoksella Helsingissä.

Kuva: Pixmac