Terveydenhuollossa tarvitaan moniammatillisuutta. Nämä esimerkit kertovat, millä tavoilla sitä toteutetaan.

Kaikki tuki- ja liikuntaelinten kivuista kärsivät potilaat eivät tarvitse lääkäriä, sillä heidän oireensa voidaan hoitaa paremmin lisäkoulutuksen saaneen fysioterapeutin luona. Näin sanoo LT, työterveyden dosentti Helena Miranda Työterveys Helsingistä.

Miranda veti Helsingin kaupungin työterveyshuollossa 2015–16 käynnissä ollutta Kipu ja työkyky -hanketta, jossa etsittiin keinoja tukea kipupotilasta entistä paremmin ja auttaa häntä selviytymään työssä.

Yhtenä tavoitteena on ohjata kolmannes Helsingin kaupungin työterveyslääkärien vastaanotolle hakeutuvista kipupotilasta työfysioterapeutin suoravastaanotoille. Työfysioterapeutti tutkii potilaan 60 minuutin vastaanotollaan ja lähettää vain tarvittaessa hänet lääkärille.

Ajattelutapaan muutos

Miranda uskoo, että suoravastaanottotoiminta lisää lääkärin työn mielekkyyttä. Hän ei ole kuullut, että lääkäreiltä olisi tullut negatiivista palautetta.

– Lääkärit ovat saattaneet kokea kipupotilaan tutkimisen turhauttavaksi lyhyen vastaanottoajan aikana. Kun kipupotilas ohjautuu ensisijaisesti fysioterapeutille, lääkärin työaikaa vapautuu lääketieteellisesti vaativampiin töihin.

Miranda kertoo, että joidenkin lääkärien mielestä kipupotilaan pitäisi käydä ensin lääkärin vastaanotolla.

– Samalla tavalla voitaisiin ajatella, että kaikkien flunssapotilaiden pitäisi mennä lääkärin tutkittaviksi.

Hänen mukaansa kipupotilaalle ei ole välttämättä hyväksi, jos lääkäri tutkii potilaan 10–15 minuutin vastaanotolla ja pikaisesti määrää viikon tai kaksi sairauslomaa ja kipulääkereseptin.

– Monet potilaat haluavat mennä ensisijaisesti lääkärille, vaikka fysioterapeutin tekemä tutkimus on huomattavasti kustannusvaikuttavampaa. Ajattelutavan pitäisikin muuttua.

Kaikki voittavat

Suoravastaanotolla käyneet kipupotilaat ovat tarvinneet harvoin sairauslomaa, jatkotutkimuksia, lääkärin konsultaatioita tai edes toista käyntiä fysioterapeutin vastaanotolle.

Mirandan mielestä kyseessä on win win -tilanne. Fysioterapeutit ovat mielissään, koska ovat saaneet lisäkoulutusta ja työkaluja kipupotilaan tutkimiseen, lääkärit ovat tyytyväisiä, koska heidän ei tarvitse ottaa vastaan lukuisia kipupotilaita, ja potilaat ovat iloisia, kun he tulevat kuulluiksi ja heidät tutkitaan huolellisesti. Myös työnantajat ovat tyytyväisiä, kun potilaat palaavat tekemään töitä.

Mirandan mukaan on tärkeää, että vakavan sairauden merkit seulotaan ennen suoravastaanotolle ohjaamista. Sen tekee työterveyshoitaja puhelimitse tai vastaanotollaan. Fysioterapeutilla pitää myös olla mahdollisuus konsultoida lääkäriä saman tien, kun tarve ilmenee.

– Helsingin kaupungin työterveyshuollossa tämä on mahdollista.

– Lääkärin työaikaa vapautuu lääketieteellisesti vaativampiin töihin, kun kipupotilas ohjautuu ensisijaisesti fysioterapeutille, toteaa Helena Miranda.

– Lääkäri löytää identiteettinsä, kun oppii tiimissä ymmärtämään muiden terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja näkemyksiä, kertoo Outi Kortekangas-Savolainen.

Lääkärin identiteetti selkiytyy

Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ryhdyttiin vuosi sitten miettimään uudelta pohjalta, miten opetettaisiin yhtäaikaisesti opiskelijoita sekä lääketieteellisessä että ammattikorkeakoulussa.

– Etsimme yhdessä hoitotyön koulutuksen kanssa kosketuspintoja. 2018 alkavaan kaksivuotiseen opetussuunnitelmaan tulee useita kursseja, joissa on opetusyhteistyötä, kertoo lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen kehittämisyksikön johtaja, dosentti Outi Kortekangas-Savolainen.

Jo viime syksynä pilotoitiin laajasti entistä monialaisempaa koulutusta. Mukana olivat yliopistosta lääketiede, sosiaalityö, psykologia ja logopedia, ammattikorkeakoulusta sosionomi-, fysioterapia- ja toimintaterapiakoulutus sekä Åbo Akademista psykologia ja logopedia.

– Vastedes tämä kurssi on keskeisiä opintoja lääketieteen koulutuksessa. Mukaan yhteistyöhön otetaan myös hoitotyö ja ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu.

E-Health-opintokokonaisuutta aiotaan pilotoida ensi syksynä ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoiden ja lääkisläisten yhteisopintoina. Näistäkin opinnoista on tarkoitus tulla kaikille kuuluva osa lääketieteen opintoja.

Oppia muilta ammattilaisilta

Kortekangas-Savolaisen mukaan monialaisessa ja -ammatillisessa lääkärikoulutuksessa tavoitellaan vastaavuutta työelämän kanssa. Lääkärihän tekee työtä monien asiantuntijoiden ryhmissä.

Hän kertoo, että lääkäri löytää identiteettinsä, kun oppii tiimissä ymmärtämään muiden terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja näkemyksiä.

– Kansainvälisten tutkimusten mukaan moniammatillinen tiimityö ei murenna lääkärin identiteettiä, vaan pikemminkin kirkastaa sitä.

Kaikkien mukana olevien oppilaitosten opiskelijat ovat antaneet hyvää palautetta moniammatillisista opinnoista.

– Uskon, että moniammatillisen koulutuksen lisääminen lääketieteellisissä tiedekunnissa on keskeistä tulevaisuudessa.

Moniammatillisuus toteutuu digitalisaatiossa

Moniammatillisuutta tarvitaan, jotta digitalisaation mahdollisuudet ymmärretään organisaation sisällä, toteaa STM:n kehittämispäällikkö, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Anne Kallio.

Kallion mielestä terveydenhuollon tietotekniikkaa pitää kehittää niin ammattilaisten kuin asiakkaiden näkökulmista.

Esimerkiksi STM:n rahoittamassa Omat digiajan hyvinvointipalvelut -hankkeessa (ODA) ja Terveyskylähankkeessa kehitetään kansalaisille suunnattuja sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluita.

– Asiakasnäkökulman huomiointi ja digitaalisaation mahdollistamien uusien toimintamallien kehittäminen ovat tärkeitä molempien hankkeiden kehitystyössä.

Kaikki ammattilaiset mukaan hankintoihin

Kallio on lääkärikunnan edustaja STM:n pienessä Diti-yksikössä, joka vastaa terveydenhuollon tietotekniikan strategisesta ohjauksesta ja kehittämisestä.

– Teemme yhteistyötä koko ministeriön ja THL:n OPER-yksikön kanssa. Moniammatillisuus toteutuu tässä työssä hyvin. Esimerkiksi Sote hyötykäyttöön -strategiatyössä on mukana edustajia muun muassa sairaanhoitopiireistä ja terveyskeskuksista.

Kallio korostaa, että terveydenhuollon ammattilaisten pitää olla mukana tietojärjestelmien kehittämisessä ja hankinnoissa sekä yksiköiden toimintamallien suunnittelussa. Tämä on tärkeää, jotta toimintaprosessien suunnittelussa huomioidaan kaikki ammattiryhmät.

– Tässä on vaikuttamisen paikka niin lääkäreille kuin muillekin ammattilaisille. Lääkäreitä on ollut varsinkin aiemmin hieman vaikea saada mukaan toimintaprosessien miettimiseen, mikä on valitettavaa.

Koulutus on olennaista

Sähköiset potilastietojärjestelmät ovat kaikilla käytössä, ja tietotekniikka ja tekoäly ulottuvat yhä pidemmälle terveydenhuollon ammattilaisten arkeen.

– Tietotekniikan merkitys työvälineenä kasvaa jatkuvasti ja kehitystyötä tehdään koko ajan.

Kallion mielestä järjestelmien käyttöönoton koulutus on olennaista.

– Jokaisen ammattilaisen täytyy tietää, mihin järjestelmät on tarkoitettu ja kuinka niitä käytetään.