Yötyö on Suomessa yleisempää kuin missään muualla Euroopan Unionissa. Joka kolmas suomalainen arvioi nukkuvansa vuorokaudessa ainakin tunnin liian vähän. Kolmasosa työikäisistä kärsii unettomuusoireista vähintään kolmena yönä viikossa; joka kymmenes kärsii vakavasta unihäiriöstä.

Suurin osa ihmisistä tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa. Suomessa on kuitenkin poikkeuksellisen paljon niitä, jotka eivät saa tuota tavoitetta syystä tai toisesta toteutumaan.

- Työterveyslaitoksen tutkimuksessa joka kymmenes työssä käyvä ilmoitti väsymyksen haittaavan usein työn tekemistä. Kyse ei ole pelkästä tuntemuksesta. Samaa osoittavat erilaiset fysiologiset mittaukset, tilastot yötyön ja vuorotyön yleisyydestä Suomessa - sekä monet yöaikaiset liikenneonnettomuudet. Unentarve on yksilöllistä, mutta väsymyksen seurauksia ei saisi jättää kokonaan yksilön harteille, toteavat Hyvä uni - hyvä työ -kirjan kirjoittajat Mikko Härmä ja Mikael Sallinen.

Lääket.tri Mikko Härmä on Työterveyslaitoksen Aivotyölabaratorion tutkimusprofessori ja psyk.tri Mikael Sallinen Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimusyksikön erikoistutkija.

Tutkijat vaativat Suomeen suoranaista uniremonttia!

Univajeen vaikutuksista tiedetään heidän mukaansa jo tarpeeksi, jotta yhteiskunnassa voitaisiin tehdä aina työaikalakia myöten muutoksia riittävän unen turvaamiseksi.

Univaje on jo kansanterveysongelma

- 24 tunnin yhteiskunnan haittojen ehkäisy olisi viimein tarpeen. Vuorotyöjärjestelmiä on mahdollista kehittää, ja työn kuormittavuuden mittareista saadaan tietoa, miten työtä pitäisi järjestää, Mikko Härmä sanoo.

Esimerkiksi yövuoron aikaiset lyhyet nokoset parantaisivat huomattavasti turvallisuutta muun muassa liikenteessä. Yksitoikkoisen työn riittävä tauottaminen toisi puolestaan säästöä kasvavana työtehona.

Härmä ja Sallinen huomauttavatkin, että asennetasolla vaadittavat muutokset lienevät huomattavasti suurempia kuin varsinaiset konkreettiset toimet. Esimerkiksi pakollinen 10-30 minuutin torkahdus-tauko työaikana ei vie työaikaa kohtuuttomasti, mutta sen kirjaaminen työehtosopimukseen voi olla valtava vääntö.

- Mieluummin tunnutaan etsivän muita keinoja korjata unen puutetta kuin haluttaisiin hyväksyä se paras keino: nukkuminen, Mikael Sallinen hymähtää.

Mikko Härmä vetoaa sekä Työterveyslaitoksen että ulkomaisiin tutkimuksiin. Ne eivät kerro vain kasvaneesta tapaturmariskistä.

- Yötyön ja vuorotyön vaikutukset metaboliseen oireyhtymään, diabetekseen, sydän- ja verenkiertoelimistön tauteihin sekä rintasyöpään on pystytty osoittamaan useissa tutkimuksissa. Lisäksi tutkimusnäyttöä on myös paksunsuolen ja peräsuolen syövän sekä pohjukaissuolen haavauman riskin lievästä kasvusta yö- ja vuorotyöläisillä. Myös lisääntymisterveyteen liittyvien ongelmien on havaittu olevan yhteydessä vuorotyöhön, Härmä luettelee.

Koe-eläimillä on havaittu, että eläimen pitäminen riittävän pitkään valveilla yksinkertaisesti tappaa sen. Härmä huomauttaa, että ihmisten tutkiminen on monimutkaisempaa. Tiedetään esimerkiksi, että univaje heikentää vastustuskykyämme infektioille, mutta yhteys on monimutkainen.

Tutkimus kuitenkin tuottaa koko ajan uutta tietoa. Nyt jo esimerkiksi tiedetään, että yöllinen valoaltistuminen näyttäisi olevan annos-vaikutussuhteessa rintasyövän riskiin, koska yöllä työskentely estää melatoniinin erittymistä, millä taas on vaikutusta estrogeenintuotantoon. Valoteorian puolesta puhuu sekin, että sokeilla naisilla ei tavata rintasyöpää.

- Unenpuute altistaa sokeritasapainon häiriöille jo hyvin lyhyessäkin ajassa. Tämä yhdistettynä hermoston ylivirittyneisyyteen, hormonierityksen muutoksiin sekä epäsäännöllisiin ruokailutottumuksiin ovat terveysriski yö- ja vuorotyöläisille, Mikko Härmä huomauttaa.

Jonkin verran lohduttavaa tutkimustietoa on jo saatu siitä, miten joitakin vuorotyön aiheuttamia terveysriskejä voidaan vähentää. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin riskiä voidaan alentaa järjestämällä työvuorot säännöllisesti ja nopeasti kiertämään myötäpäivään.

Nukkuva oppii, valvova tylsistyy

Yhä useampi meistä on niin sanottu tietotyöläinen, jonka täytyy hallita yhä laajempia ja monimutkaisempia asiakokonaisuuksia. Aivot varastoivat tietoa, ja tästä mekanismista on muun muassa uusimpien aivojen kuvantamismenetelmien ansiosta saatu viime vuosina paljon uutta tietoa.

- Mahdollisena oppimisen ja unen välisenä mekanismina pidetään sitä, että valveilla syntyneet muistijäljet aktivoituvat uudelleen unen aikana, mikä taas laukaisee muistijälkien neurokemiallisen lujittumisen, kuvailee Mikael Sallinen.

Uni jopa pelastaa rapistuviakin muistijälkiä. Oppimisen kannalta kriittisin on oppimisen jälkeinen yöuni. Esimerkiksi ennen tenttiä kannattaa siis mieluummin nukkua vähintään kuusi tuntia kuin päntätä koko yö.

- Tieteellisissä kokeissa on myös havaittu, että alkuyön syvän unen vaihe edistää tietojen oppimista ja loppuyön REM-uni puolestaan taitojen oppimista, Sallinen huomauttaa.

Univaje ei juurikaan vaikuta suoriutumiseemme automatisoituneissa rutiinitoiminnoissa, jotka alkavat heikentyä vasta kahden unettoman yön jälkeen.

Univajeinen ihminen tukeutuu rutiininomaisiin toimintamalleihin, vaikka ne eivät johtaisikaan toivottuun tulokseen. Kyse ei siis ole pelkästä jääräpäisyydestä tai tyhmyydestä, vaan uni vaikuttaa aivojen etuotsalohkoihin. Tällä aivojen osalla taas on havaittu olevan keskeinen vaikutus ajattelustrategian vaihtamiseen ja uusien ratkaisujen tuottamiseen.

Lääkäreiden suoriutumista 24 tunnin pituisista päivystysvuoroistaan on tutkittu eri puolilla maailmaa. Tulokset osoittavat, että lääkärin suoriutumiskyky heikkenee erityisesti tarkkaa silmän ja käden yhteistyötä vaativissa tehtävissä sekä yksitoikkoisissa, tarkkuutta vaativissa töissä, kuten esimerkiksi vatsaontelon tähystys tai sydänfilmin lukeminen. Väsymys lisää virheitä ja hidastaa ajattelua. Univaje on vaarallinen vielä kotimatkallakin; liikennerikkomusten ja -onnettomuuksien riski kasvaa päivytysvuoron jälkeen.

Lääkärien päivystysjärjestelmä on parhaillaankin muutoksen alaisena, muun muassa EU:n työaikadirektiivin määräysten vuoksi. Kyse on paitsi lääkärien jaksamisesta ja potilasturvallisuudesta, myös työvoiman riittävyydestä ja saatavuudesta sekä työehdoista.