Unenaikainen ihohiilidioksidipitoisuuden mittaus saattaa LL Jenni Aittokallion Turun yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan mukaan olla hyvä menetelmä sydän- ja verisuonitautien riskin paljastamiseen.

Unen aikana ihon läpi mitattava hiilidioksidipitoisuus saattaa kertoa sydän- ja verisuonitautien riskistä. Tämä käy ilmi Turun yliopistossa perjantaina tarkastettavasta LL Jenni Aittokallion fysiologian alan väitöskirjasta.

Väitöskirjatyössä tutkittiin unenaikaisia ihon läpi mitattuja hiidioksidipitoisuuksia ja niiden yhteyksiä sydän- ja verisuonitautien ja metabolisen oireyhtymän varhaismuutoksiin.

Sydän- ja verisuonisairaudet ja unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät naisilla vaihdevuosien jälkeen. Naishormonit, etenkin keltarauhashormoni, stimuloivat hengitystä. Naishormonien määrä vähenee vaihdevuosien aikana. Unenaikaisten hengityshäiriöiden tiedetään olevan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, mutta taustamekanismi on vielä osin tuntematon.

Aittokallion tutkimuksessa mitattiin olkavaltimon verisuonen sisäkerroksen toimintaa, kaulavaltimon seinämän paksuutta, verenpainetta, pitkäaikaissokeritasapainoa sekä veren rasva-arvoja. Näin tutkittiin varhaisia sydän- ja verisuonitautien tai metabolisen oireyhtymän muutoksia.

Erityisen huomion kohteena oli yöllinen jatkuva hiilidioksidimittaus.

Tutkimushenkilöinä oli 133 naista, joista osa 46-vuotiaita premenopausaalisia, osa 56-vuotiaita postmenopausaalisia.

Ihohiilidioksidipitoisuudet nousivat postmenopausaalisilla enemmän kuin premenopausaalisilla. Estrogeenihoitoa käyttävillä naisilla ihohiilidioksidi nousi nukkuessa vielä enemmän kuin muilla postmenopausaalisilla naisilla.

Hiilidioksidikäyrän dynaamisessa vaihtelussa ilmeni piirteitä, joilla pystyttiin ennustamaan verisuonten sisäkerroksen toiminnan heikkenemistä ja kaulasuonen paksuuntumista jo vielä terveillä premenopausaalisilla naisilla. Ihohiilidioksidipiirteet olivat lisäksi yhteydessä verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin ja sokeritasapainoon.

Aittokallion mukaan ihon läpi mitatut hiilidioksidivaihtelut voivat kuvastaa myös ihoverisuoniston sympaattisen hermoston ja ihoverisuonten sisäkerroksen toiminnan aktiivisuutta.

Mia Flygar
Kuva: Pixmac/Anette Linnea Rasmussen