Implanttimateriaalit voidaan saada kiinnittymään pehmytkudoksiin erityisten titaanoksidipohjaisten ohutkalvojen avulla. Tuoreen tutkimuksen mukaan erikoiskäsitelty TiO2-kalvo sitoo implantin ja kudokseen yhteen niin vahvasti ja tiiviisti, että elollisen ja elottoman kehon osien välillä voidaan puhua lähes elävän kaltaisesta liitoksesta.

Implanttien sitoutuminen pehmytkudokseen on ollut ongelma aina silloin, kun implantti lävistää ihon tai limakalvon. Tällaisia ihmisen varaosia ovat muun muassa hammasimplanttien titaaniruuvit, kuuloimplantit, sydänläpät ja stentit.

– Pehmytkudosten läpi kulkevilla implanteilla on ollut taipumuksena kapseloitua, ja kun ne eivät ole kiinteästi osa muuta elimistöä, ne ovat saattaneet jäädä liikkuvaiseksi ja siten alttiiksi esimerkiksi bakteeritulehduksille, kertoo Turun yliopiston Biomateriaalikeskuksen ja Åbo Akademin tutkija Sami Areva.

Arevan mukaan kiinnittymisongelma voidaan pitkälle ratkaista ohuilla titaanioksidikalvoilla (TiO2), jotka valmistetaan sooli-geeli-tekniikalla. Menetelmällä syntyneet implanttien TiO2-pinnoitteet sitoutuvat ihonalaiseen pehmytkudokseen hyvin tiiviisti. Sidos pinnoitetun implantin ja elävän kudoksen välillä on niin vahva, että esimerkiksi bakteereille ei tarjoudu minkäänlaista reittiä implantin ja elimistön väliseen saumakohtaan.

Sami Arevan TiO2-keksintöä koskeva väitöskirja tarkastetaan Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa perjantaina.

Liisa Koivula