Menetelmä tunnistaa erinomaisesti potilaat, joilla on vähäinen riski sydänperäiseen äkkikuolemaan.

Oululaisessa väitöstutkimuksessa kehitetty menetelmä tehostaa sydämen sykevaihtelun mittausta. Menetelmä arvioi sydäntapahtumien riskiä eri potilasryhmissä aiempaa tarkemmin.

Uusi mittaustapa tarkentaa erityisesti sykevaihtelun yhteyttä sydänperäisen äkkikuoleman riskiin. Kliinisesti merkittävän menetelmästä tekee sen tarkkuus tunnistaa potilaat, joilla on vähäinen riski sydänperäiseen äkkikuolemaan.

Väitöstutkimuksen mukaan sydänperäisen äkkikuoleman riski on kuusinkertainen sydäninfarktipotilailla, joiden sykevaihtelu on alentunut. Menetelmä kuvasi erinomaisesti myös autonomisen hermoston toimintaa kestävyysharjoittelussa terveillä koehenkilöillä. Tutkimus selvitti lisäksi sykevaihtelun fysiologista taustaa.

Menetelmä mittaa sydämen sykevaihtelun määrää sykkeen vuorokausinauhoituksesta. Sykevaihtelu määritetään syketasolta, jolla se kuvaa parhaiten sydämeen kohdistuvaa autonomisen hermoston toimintaa.

Liikuntatieteiden maisteri Antti Kiviniemen väitöstutkimus kuuluu lääketieteellisessä tiedekunnassa sisätautien alaan.

Tutkimukseen osallistui 89 tervettä 17–30-vuotiasta miestä ja naista sekä 590 sydäninfarktipotilasta.

Sydämen sykevaihtelu heijastaa sydämeen kohdistuvaa autonomisen hermoston toimintaa. Säännöllinen liikunta laskee sydämen sykettä ja lisää sydämen terveyttä kuvaavan sykevaihtelun määrää. Alentuneen sykevaihtelun on todettu olevan yhteydessä suurempaan sydänkuolleisuuteen.

Miia Soininen