Beetasalpaajat eivät vähennä kuolleisuutta sydäninfarktin jälkeen, jos potilas sitoutuu muuhun lääkehoitoon hyvin.

Journal of the American College of Cardiology –lehden tutkimuksessa seurattiin yli 90 000 yhdysvaltalaista 65 vuotta täyttänyttä Medicare-vakuutusjärjestelemään kuuluvaa infarktipotilasta, joille oli määrätty beetasalpaajaa, ACE:n estäjää tai angiotensiinireseptorin salpaajaa ja statiinia. Potilailla, jotka jättivät kolmesta lääkkeestä beetasalpaajan ottamatta, kuolleisuus ei ollut suurempaa kuin niillä, jotka sitoutuivat hyvin kaikkiin kolmeen lääkehoitoon. Näin kertoo Turun yliopiston dosentti Maarit Jaana Korhonen, joka on artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.

Tutkijat vertailivat keskenään potilaita, jotka sitoutuivat hyvin kaikkiin kolmeen lääkehoitoon ja potilaita, jotka sitoutuivat vain osaan hoidoista. Kansainvälisessä tutkimusryhmässä oli mukana tutkijoita Yhdysvalloista, Suomesta ja Australiasta.

Kansainväliset hoitosuositukset beetasalpaajien pitkäaikaisesta käytöstä sydäninfarktin jälkeen ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi yhdysvaltalaissuositukset ovat edelleen sillä kannalla, että beetasalpaajia tulisi määrätä lähes kaikille infarktipotilaille pitkäaikaiseen käyttöön. Eurooppalaisissa hoitosuosituksissa, suomalaiset mukaan lukien, beetasalpaajien käyttö rajataan lähinnä infarktipotilaille, joilla on sydämen vajaatoiminta.

Beetasalpaajien tehoa tämän päivän infarktipotilailla ei kuitenkaan tunneta hyvin, koska hoitokokeet beetasalpaajilla tehtiin valtaosin ennen ACE-estäjä- ja statiinihoitojen yleistymistä.

Statiinia ja ACE:n estäjää ohjeiden mukaan

Tutkimusryhmään kuulunut professori Juha Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta painottaa, ettei potilaiden pidä omin päin lopettaa beetasalpaajan tai minkään muunkaan lääkkeen käyttöä.

– Tutkimuksessamme potilailla, jotka eivät sitoutuneet hyvin ACE:n estäjä- tai statiinihoitoonsa, oli suurempi kuolemanriski. Lääkärikunnan ja apteekin ammattilaisten tulisi korostaa infarktipotilaille, että on erittäin tärkeää käyttää sekä statiinia että ACE:n estäjää ohjeiden mukaan.

Tutkijat seurasivat sydäninfarktipotilaiden lääkeostoja apteekista puolen vuoden ajan kotiutumisen jälkeen. Tämän jälkeen potilaiden kuolleisuutta seurattiin rekisterien avulla 1,5 vuoteen saakka.

Arviolta vain puolet potilaista käytti jokaista kolmea lääkettä ohjeiden mukaan. Hoitoon sitoutumista mitattiin apteekista toimitetuista resepteistä. Käyttö katsottiin ohjeiden mukaiseksi, jos potilas haki lääkettä niin paljon, että sitä riitti 80 prosentiksi seurantapäivistä.

– Arviomme ohjeiden mukaisesta käytöstä lienee siis liiankin optimistinen, koska emme voineet tietää, miten potilas lopulta hakemiaan lääkkeitä käytti, tutkijat toteavat.

Heidän mukaansa monimutkaiset lääkitykset voivat olla erityisen suuri haaste iäkkäille ihmisille, joilla on useita sairauksia ja monia lääkkeitä.

Kuva: Panthermedia