Poikkeavuudet veren hyytymisarvoissa osoittautuivat aikaisemmin raportoitua monimuotoisemmiksi, toteaa väitöstutkimus.

Merkittävä osa huonon skleroterapiavasteen vuoksi leikattujen laskimoepämuodostumien kudosnäytteistä sopi paremmin ns. pehmytkudosangiomatoosiin kuin tavalliseen laskimoepämuodostumaan. Näiden kahden muutoksen kuvantamislöydökset todettiin kuitenkin varsin samankaltaisiksi, mikä korostaa kudosnäytteiden merkitystä lihaksen sisäisten laskimoepämuodostumien erotusdiagnostiikassa. Kyseiset havainnot teki Johanna Aronniemi väitöstutkimuksessaan.

Poikkeavuudet veren hyytymisarvoissa osoittautuivat aikaisemmin raportoitua monimuotoisemmiksi, mikä vahvistaa käsitystä yhteisestä geneettisestä taustasta hyytymishäiriöillä ja laskimoepämuodostumilla.

Tutkimuksessa selvitettiin pään ja kaulan alueen laskimoepämuodostumia. Aineistona olivat Meilahden sairaalassa vuosina 2007–2013 skleroterapialla hoidetut sekä Lastenklinikalla vuosina 2002–2015 hoitoarviossa olleet laskimoepämuodostumapotilaat.

Suurin osa komplikaatioista parani itsestään

Skleroterapiaan liittyvien komplikaatioiden raportoinnissa otettiin käyttöön systemaattinen Clavien–Dindo-luokittelu. Komplikaatioista valtaosa oli paikallisia ja parani itsestään.

Etanolin käytön sklerosoivana aineena ja epämuodostuman pinnallisen sijainnin todettiin altistavan komplikaatioille. Vakavat haittavaikutukset olivat harvinaisia ja liittyivät usein veren hyytymishäiriöihin.

LL Johanna Aronniemen väitöskirja Venous malformations: differential diagnostics, blood coagulation, and treatment safety tarkastetaan 6.10.2017 Helsingin yliopistossa.

Kuva: Panthermedia