Virallisen lääketieteen ja esimerkiksi rokotteiden vastustamisesta näyttää olevan kehittymässä jo jonkinlainen kansanliike. Mitä on ilmiön taustalla, ja mikä sitä ruokkii?

- Ilmiö on ominainen postmodernissa kulttuurissamme, jossa minkä tahansa voi väittää olevan "vain" uskontoa tai kirjallisuutta. Kun tiede on yhtä kuin kirjallisuutta, sen uskottavuus ei ole sen kummempi kuin muunkaan kirjallisuuden, sanoo informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta.

- Suuria kulttuurisia virtauksia ajatellen nyt on ehkä käynnissä rationaalisuuden vastainen uusromantiikan aalto. Kun systeemi tuntuu olevan läpeensä kuivan rationaalisesti suuntautunut, vaihtoehdoissa on oma hohtonsa ja hehkunsa.

Vaihtoehtolääketiede vetoaa ainakin joihinkin ihmisiin lupaamalla alkuperäisiä, kauan salattuja lääkemuotoja, jotka lääkärit salaavat ikään kuin kyseessä olisi salaliitto, Karvonen toteaa.

- Postmodernismissa on omat vaaralliset juonteensa, kuten relativismi, jossa ei ole mitään perustetta väittää yhtä asiaa toista paremmaksi. Kaikkea suvaitaan, ja jos joku haluaa uskoa johonkin, niin uskokoon.

Vastarintaa ei pidä aliarvioida

Taustalla vaikuttaa myös voimia, jotka pyrkivät tarkoituksellisesti ohjailemaan mielipiteitä.

- Ainakin Yhdysvalloissa on paljon lahjoituksia saavia säätiöitä ja ajatushautomoita, joiden tehtävä on murentaa luottamusta esimerkiksi evoluutioon ja tuottaa yhtä vakuuttavan näköisiä kirjoituksia kuin biologien tekemät. Ne ovat ehkä retoriikaltaan vielä parempia kuin aidosti tieteelliset julkaisut, koska ne osaavat vedota paremmin ihmisluontoon ja salaliittoteorioihin.

Myös lääketieteellistä valtaa vastustetaan vaihtoehdoilla, vaikka ihminen niitä noudattamalla vahingoittaisi itseään.

- Mitä järjettöminkin asia saattaa tietyissä yhteisöissä näyttää oikealta ja todelta vain sillä perusteella, että se on vallitsevan dogmin vastaista.

Esimerkiksi vaihtoehtodieettien markkinoijat osaavat esiintyä matti meikäläisinä, kertoa yleisen ongelman tunteisiin vetoavasti ja vakuuttaa viimein löytäneensä viisasten kiven. Valistuksen tullessa ylhäältä päin monissa ihmisissä taas herää vastarinta.

- Jos herra kehottaa duunaria syömään rehuja, duunari syö uhalla rasvaista makkaraa, ja paljon syökin. Ihminen voi toimia näin vain saadakseen vastustettua alistavaksi kokemaansa valtaa.

- Siksi olisikin tärkeää välttää terveysviestinnässä valtahierarkian syntymistä. "Yksi meistä" voisi olla paras puhemies.

Uskomuksien oikojille on tarvetta

Karvonen korostaa, että tieto ja uutuusarvo eivät ole sama asia.

- Se, mikä on vastoin aiempia oletuksia, on sokeeraavampaa ja myyvempää. Vastaväittämät, salaliittoteoriat ja vaihtoehtolääketiede tarjoavat kaikki yllättävämpää tietoa, josta esimerkiksi iltapäivälehtien sopii revitellä.

Tavallisilta kansalaisilta vaaditaan kriittisyyttä ja lukutaitoa sen ymmärtämiseen, että kaikki vaihtoehtoinen tietokaan ei ole totta ja hyvää vain sillä perusteella, että se on vastakkaista ja vaihtoehtoista.

Karvosen mielestä virallisen lääketieteen edustajien pitäisi jaksaa murtaa vääriä uskomuksia ja myyttejä perustelemalla tieteellinen tieto suurelle yleisölle yhä uudestaan, vaikka se tuntuisikin itsestäänselvyyksien toistamiselta.

- Väärät uskomukset saa oikaistuiksi ainoastaan esittämällä todisteet.

Rokotusvastaisuus kumpuaa tiedon puutteesta

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta ei näe rokotusvastaisuutta ajalle ominaisena ilmiönä.

- Ennemminkin siinä on kysymys inhimillisen rationaalisuuden sudenkuopista.

Evoluutio on Korkeilan mukaan luonut ihmisen aivoista sellaiset, että ne suoriutuvat tietyistä tehtävistä. Tilastollisten todennäköisyyksien arviointi ei kuulu niihin.

- Ihminen on hyvin huono arvioimaan tilastollisia todennäköisyyksiä, jos hänellä ei ole siihen koulutusta ja jos tietoa ei esitetä oikeissa yhteyksissä ymmärrettävässä muodossa.

Väärä tieto leviää kuin infektio

Ihmiset ovat tiedonkin suhteen paljon toistensa varassa.

- Kun tietoa on vähän, katsotaan mitä naapuri ajattelee ja toimitaan sen mukaisesti. Siksi pelkoa herättävät ajatukset leviävät väestössä yhtä nopeasti kuin infektio.

Korkeila pitää influenssarokotusten aiheuttamia pelkoja malliesimerkkinä siitä, miten vaikeaa ihmisten on ymmärtää tilastollisia riskejä.

- Joka päivä samat ihmiset lähtevät kävellen kaupungille, vaikka jalankulku on yksittäiselle ihmiselle paljon suurempi riski kuin influenssarokotteen ottaminen.

Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen Yhdysvalloissa useat kymmenet tuhannet ihmiset valitsivat auton lentämisen sijaan.

- On laskettu, että vuoden aikana Yhdysvalloissa kuoli 1 600 ihmistä sen takia, että he eivät lentäneet vaan käyttivät autoa.

Tunne voi johtaa harhaan

Epävarmoissa tilanteissa, joissa pitää arvioida vähäistä riskiä, ihminen tekee Korkeilan mukaan emotionaalisia johtopäätöksiä.

- Mutta juuri niissä tilanteissa tunteeseen ei saisi luottaa. Siihen voi luottaa silloin, kun tilanne on suhteellisen tuttu tai sen voi liittää aikaisempiin kokemuksiin.

Korkeilan mukaan kaikki ovat alttiita väärälle informaatiolle, mutta virheellisen tiedon levittäjät uskovat siihen yleensä aidosti itse.

- Lietsomalla pelkoa muissa ihmisissä ja saamalla paljon ihmisiä mukaan väärän tiedon levittäjä saa vahvistusta omille käsityksilleen.

Lue myös Näkökulma-artikkeli sivuilta 3528-9.