Vaalit käydään huhtikuussa, mutta uuden hallitusohjelman pohjaa kirjoitetaan jo. Seuraavien neljän vuoden linjaan vaikuttamisella on jo kiire. Karvalakkilähetystöjen aika on ohi, nyt toimitaan lähestymällä virkamiehiä ja kirjoittamalla ohjelmapapereita.

Onko sinulla ajatus siitä, miten havaitsemasi epäkohta yhteiskunnassa voitaisiin korjata? Haluaisitko kenties muuttaa nykyistä lakia? Nyt on se hetki käsillä, jolloin ehdit vielä vaikuttaa.

Eduskuntavaaleihin on aikaa viisi kuukautta, mutta uuden hallitusohjelman käsikirjoitusta laaditaan jo. Valmistuessaan paperi on periaatteessa tuore, mutta käytännössä sitä on kirjoitettu ministeriöissä virkamiestyönä jo kuukausia.

Lobbarien aika on nyt.

Yhä useammalla lääkärillä, terveyspoliitikolla tai terveydenhuollon virkamiehellä on säännöllisten kolumnipalstojen lisäksi myös blogeja organisaatioidensa kotisivuilla. Sosiaalisessa mediassa halutaan näkyä: kun HUS-piirin entinen johtaja

Lauri Laitinen

kirjoitti kirjan, nykyinen johtaja

Aki Lindén

bloggaa.

Potilasjärjestöt kirjoittavat toimenpideohjelmia ja esimerkiksi Akava on julkaissut tavoitteensa hallitusohjelmaa varten. Sairaanhoitopiirien johtajatkaan eivät istu kiltisti kuulemassa ministeriön ohjeita, vaan tapaamisissa viestintä on kaksisuuntaista.

Konsulttien rooli on vahva

Yhteiskunnan instituutioilla on perinteisesti ollut vahva asema valiokunnissa, joissa niiden asiantuntijoita kuullaan pitkin vaalikautta. Suomen Kuvalehden (41/2010) selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kävivät ahkerimmin kuultavina Kelan, THL:n ja Kuntaliiton asiantuntijat. Kuntaliittoa eduskunta on kuullut kymmenessä valiokunnassa jo kaikkiaan 35 kertaa.

Valiokunnissa toteutetaan hallitusohjelman mukaista politiikkaa ja lainsäädännön valmistelua. Asiantuntijat ovat lainsäätäjille tärkeitä, ja esimerkiksi yksittäisten kansanedustajien blogeista ja maakuntalehtien kolumneista on löydetty ajatuksia, joita lobbarit ovat valiokunnissa esittäneet.

Myös yksityisillä konsulttiyrityksillä on sananvaltaa Suomessa ja jopa hallitusohjelman laadinnassa. Yle kertoi alkuvuodesta, miten valtioneuvosto tilasi amerikkalaiselta konsultilta, McKinsey & Companylta, 15 000 eurolla ideoita tulevaan hallitusohjelmaan.

Sama yritys julkaisi jo vuonna 2007 raportin Suomen taloudesta. Raportti ehdotti tilaaja-tuottajamallin käyttöönottoa kuntapalveluissa, kuntien lukumäärän vähentämistä, julkisen terveydenhuollon maksujen korottamista ja alkoholi- ja tupakkatuotteiden verojen korottamista.

Lisäksi amerikkalaiskonsultti vaati kansalaisten asenteiden muokkaamista, jotta suomalaiset opiskelisivat nopeammin, hankkisivat yksityisiä eläkevakuutuksia ja maksaisivat terveyspalveluista enemmän.

Lobbari voi päästä sisäpiiriinkin

Suomen terveydenhuollon uudistamiseen on viime vuosina yhä useammin haettu ideoita Yhdysvalloista. Merkittävintä julkisuutta - ja vastakaikua - ovat saaneet Harvard Business Schoolin strategian professorin

Michael Porterin

ajatukset, joita varsinkin Sitra on tarjonnut meillekin ihannemalliksi.

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto suomi Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (4/2010) Harvardin gurujen tuottamista Suomeen. Lehdon mielestä yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden tuomat ideat, kuten terveysrahasto, palvelusetelit tai tilaaja-tuottajamallit, johtavat vain kustannusten hallitsemattomaan kasvuun ja unohtavat potilaiden tarpeet.

Gurujen ja lobbareiden käyttö voi ulottua itse hallitusneuvottelujen sisäpiiriin. Helsingin Sanomissa (6.11.) keskustan Antti Rantakangas moitiskeli kovin sanoin etenkin kokoomusta, joka toi vuonna 2007 Säätytalon kammareihin työryhmien jäseniksi mm. Kiinteistöliiton ja Kuntaliiton edustajia.

Mistä vaaleissa pitäisi puhua?

Eduskuntavaalien edellä julkiseen keskusteluun nostetaan monia merkittäviä asioita. Mitä asioita seuraavissa vaaleissa kannattaisi lähteä ajamaan ja miten? Lääkärilehden haastattelemista asiantuntijoista yhteiskuntatutkija, Helsingin yliopiston lehtori Anu Kantola nostaisi julkista terveydenhuoltoa, Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija Mikko Nenonen puolestaan nostaisi esiin terveyserot.

- Liputtaisin julkisen terveydenhuollon puolesta, jotteivät palvelut polarisoituisi ja henkilökunta pakenisi yksityissektorille, Anu Kantola sanoo.

Hänen mielestään pitäisi puhua myös henkilöstön hyvinvoinnista, sillä palvelualalla työntekijöiden jaksaminen näkyy suoraan laadussa. Johtamisjärjestelmiä ja työkulttuureita kehittämällä henkilöstön jaksamista edesautettaisiin.

- Iskulauseiksi vaalitaistoon kelpaisivat vaikkapa: "Hyvä terveydenhuolto tuottaa tehokkaita ja jaksavia työntekijöitä" tai "Terveydenhuolto on talouskasvun perusta ja tekijä", ehdottaa Anu Kantola viitaten kilpailuvaltion ideologioihin.

Juuri kilpailukyky onkin yksi hallitusohjelmien keskeinen termi. Se mainittiin esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa peräti 31 kertaa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on pyrkinyt korostamaan olevansa yksi kansallisen kilpailukyvyn tuottaja, ei pelkkä budjetin menoerä. Toisaalta kilpailukykyä on käytetty lyömäaseena julkista sektoria vastaan.

Koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut työllistävät Suomessa 4-7 % vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Silti julkinen keskustelu lietsoo epäluuloa hyviä Pisa-tuloksia tai korkeatasoista, edullista terveydenhuoltoa kohtaan.

- Kilpailukyvystä on tullut vallan kutsuhuuto, joka sopii kaikille intressiryhmille. Tämän näennäisen hyvän alle ovat peittyneet sen nimissä tehdyt poliittiset valinnat eli budjetit, joilla rahaa on ohjattu pois julkiselta sektorilta. Etenkin sosiaali- ja terveyssektorilta rahaa on ohjattu yrityssektorin tukemiseen ilman, että tukipolitiikan vaikutuksista olisi näyttöä, Kantola sanoo.

Ensin väitellään, sitten sovitaan

Lääkäriliiton terveyspoliittisen asiantuntijan Mikko Nenosen mukaan kansaan menevien vaaliteemojen on hyvä olla sellaisia, joista puolueet voivat ennen vaaleja olla eri mieltä, mutta joista saadaan silti sopu varsinaisissa hallitusneuvotteluissa. Esimerkiksi yksityisen ja julkisen terveydenhuollon keskeinen vääntö on ideologinen, mutta periaatteessa sovittava asia.

- Vaalidebatteja ei välttämättä saada aikaan terveydenhuollon rahoituksen kaltaisista asioista, jotka on ratkaistava varsin pian. Seuraavaan hallitusohjelmaan monikanavaisen rahoituksen purkaminen on kuitenkin saatava. Tästä kertoo sekin, että Markku Pekurisen rahoitustyöryhmän raportti on valmistunut hyvissä ajoin ennen vaaleja, Nenonen toteaa.

Nämä kovat ratkaisut eivät välttämättä näy ministeriöiden tulevaisuuskatsauksissa, ainakaan selkeinä kannanottoina. Vaaliteemojakaan virkamieskielestä on vaikea löytää. Esimerkiksi STM:n tulevaisuuskatsauksessa potilas mainitaan viisi kertaa, asiakas kuusi kertaa ja valinnanvapaus kerran, mutta järjestelmä-sana kukkii eri muodoissaan peräti 29 kertaa.

Kun Mikko Nenoselta pyytää lääkäriehdokkaille sopivia vaaliteemoja, hän kehittelee nopeasti kaksi kysymystä, joista vaalikansa voisi innostua. Asiakaskeskeisyydestä ei koskaan puhuta liikaa. Britit sai vaaliuurnille kysymys sosioekonomisista terveyseroista, ja sitä Nenonen tarjoaa toiseksi teemaksi suomalaisillekin. Puolueet voisivat suorastaan kilpailla toimivista ratkaisuista ja tasa-arvosta puhuminen on aina vetoavaa.

STM:n tulevaisuuskatsauksessa terveyserot muuten mainitaan neljä kertaa.

Keskeiset linjapaperit valmistuvat ministeriöissä

Hallitusohjelma laaditaan neuvotteluissa mediasirkuksen ristitulessa vaaliyön jälkeisinä vuorokausina - tai ainakin tältä näyttää. Lopulta väsyneet, mutta onnelliset hallitusneuvottelijat tulevat ulos hallitusohjelma käsissään. Käytännössä tekstiä on kirjoitettu ministeriöissä virkamiestyönä jo kuukausia.

Jo nyt virkamiehillä on käsissään palasia, joista hallitusohjelma koostuu.

Keskeisiä linjapapereita ovat ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset ja kehysehdotukset. Valtioneuvoston kanslia toimittaa ministeriöiden viime kesänä laatimat tulevaisuuskatsaukset eduskuntapuolueille. Valtiovarainministeriölle tammikuussa 2011 jätettävien ministeriöiden kehysehdotusten pohjalta puolestaan laaditaan valtiontalouden kehyspäätös vuosiksi 2012-2015.

Kehysehdotuksissa ministeriöitä pyydetään tuomaan esille hallinnonalan keskeisimmät linjaukset sekä kehyskaudella määrärahojen tasoon merkittävästi vaikuttavat tekijät. Myös "poliittisesti kiinnostavat asiat", kuten vaalikauden vaihtuessa päättyvät toimet, halutaan kirjattaviksi puolen sivun mittaiseen kehyspaperiin.

Näillä kahdella linjapaperilla on merkittävä vaikutus siihen, mitkä asiat hallitusohjelmaan päätyvät. Hallituksen kokoonpanosta ja puolueiden vaaliohjelmien lupauksista sitten riippuu, miten niitä painotetaan hallitusohjelmassa.

Kun hallitusohjelma on kirjoitettu ja hyväksytty, suuret poliittiset päätökset ja linjavalinnat on lyöty lukkoon seuraaviksi neljäksi vuodeksi.