Rikostilastot kertovat, että naisten tekemä väkivalta on lievempää kuin miesten. Henkirikoksista 90 prosenttia ja väkivaltarikoksista 85 prosenttia on miesten tekemiä. Miehet myös käyttävät fyysistä väkivaltaa riitojen selvittelyyn useammin kuin naiset. Parisuhdeväkivallassa sukupuoliero on merkittävästi pienempi.

Psykiatri, perheterapeutti

Hannu Säävälä

OYS:sta sanoo, että vaikka naiset harjoittavat parisuhteessa väkivaltaa yhtä usein kuin miehet, on parisuhdeväkivallassakin merkittäviä sukupuolieroja. Miesten käyttämä lähisuhdeväkivalta on yleisemmin alistavaa ja tuhoisaa, ja se saa herkemmin terrorin piirteitä.

- Väkivallan tuhoisuudessa on usein keskeistä se, onko väkivallan tekijä fyysisesti ylivoimainen vai ei ja kuinka vahva uhri on kestämään psyykkisesti väkivallan uhkaa. Näissä suhteissa naisten ja miesten välillä on parisuhdeväkivallassa merkittävä ero. Sen takia turvakotien aikuisista asiakkaista valtaosa, noin 95 prosenttia, onkin naisia, hän kertoo.

Naisten väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt jonkin verran poliisin tietoon tulleiden rikosten perusteella. Naisten roolimallien muuttuminen on yksi syy siihen, että he käyttäytyvät aikaisempaa useammin väkivaltaisesti. Nainen voi tarttua puukkoon siinä missä mieskin.

Alkoholin käyttö lisää niin naisten kuin miesten väkivaltaisen käyttäytymisen vaaraa. Säävälä sanoo, että poliisit ratkovat usein kotihälytyksen jälkeen päihtyneiden pariskuntien molemminpuoliseksi väkivallaksi leimahtaneita riitoja.

- Sen sijaan ensi- ja turvakoteihin tulleiden ihmisten arjessa alkoholi ei ole ollut yhtä keskeinen ongelma. Usein henkilöt tulevat turvakoteihin jo siinä vaiheessa, kun perheissä on väkivallan uhkaa ja he kokevat vakavaa turvattomuutta kotona.

Eihän se läpsäys ole mitään...

Koska mies on fyysisesti voimakkaampi, nainen saattaa mieltää itsensä uhriksi väkivaltaisessa riidassa ja hänen voi olla vaikea huomata käyttävänsä itse väkivaltaa.

- Kun naisten väkivaltaisesta käyttäytymisestä on alettu puhua, he tunnistavat nykyään entistä paremmin väkivaltaista toimintaansa, Säävälä mainitsee.

Hannu Säävälä on tehnyt pitkään perheväkivallan vastaista työtä Oulun ensi- ja turvakodissa. Hänen mielestään naisille täytyy tarjota apua väkivallasta luopumiseen. Ammattilaisten pitää osata kuunnella ihmisiä herkällä korvalla niin terveyskeskuksissa kuin psykiatrisissa palveluissa.

- Perinteisesti turvakotityötä on kehitetty sen periaatteen mukaan, että miehet ovat tekijöitä ja naiset uhreja. Vasta viime vuosina on ymmärretty, että väkivallan tekijä voi olla myös nainen. Oulun ensi- ja turvakodissa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota siihen, että myös nainen voi saada apua väkivaltaiseen käyttäytymiseensä.

Erityishuomio lapsiin

Äidit kohdistavat lapsiin lievää väkivaltaa jonkin verran enemmän kuin isät.

- Kun kokee väkivaltaa fyysisesti heikompana, syntyy traumatisoitumisen vaara. Siksi lapset tarvitsevat erityistä huomiota perheissä, joissa käyttäydytään väkivaltaisesti.

Säävälän mukaan lapsena koetun väkivallan merkitys myöhemmälle psyykkiselle oireilulle on tajuttu vasta viime aikoina. Tutkimusten perusteella väkivaltaisessa perheessä kasvaneet pojat ovat aikuisena alttiimpia väkivaltaisuuteen, kun taas tytöt ovat herkempiä masentumaan. Roolimallien muutos saattaa lähentää poikien ja tyttöjen oireilua tässä mielessä.

- Kaikki eivät kuitenkaan traumatisoidu, vaikka väkivalta olisi ollut osa lapsuutta.

Hannu Säävälä sanoo, että perhesurmat ovat monesti suuria yllätyksiä. Tällä hetkellä ensi- ja turvakodeissa tehdään paljon töitä sen eteen, että voitaisiin arvioida ennalta väkivallan vaaraa perheissä.

- Turvakodeissa pyritään tarkentamaan väkivallan riskin arviointia, jotta voitaisiin entistä luotettavammin arvioida, kuinka vaarallista naisten ja lasten on palata takaisin kotiin. Tällöin selvitetään muun muassa sitä, kuinka pitkään väkivalta on jatkunut, millaisiin tilanteisiin se liittyy ja minkälaisia ongelmia väkivallan tekijällä on ollut.

Perheen sisäistä lähestymiskieltoa on usein kritisoitu kuolleeksi kirjaimeksi: helppoahan sitä on rikkoa, kun vaan kävelee sisään.

- Käytännön kokemuksen perusteella lähestymiskielto on tehokas väline. Lähestymiskielto kertoo siitä, että lainsäädäntö ulottuu myös kotiin: jo se saa väkivallan tekijän pohtimaan toimintaansa, Säävälä korostaa.

Väkivallan uhri tutkittava huolellisesti päivystyksessä

Lääkäri on yleensä ratkaisevassa asemassa, kun perheväkivaltaa tunnistetaan. Vamman todellinen syy saattaa saada liian vähän huomiota erityisesti silloin, jos potilas ei ota itse asiaa esille.

- Perusterveydenhuollon päivystäjä kohtaa väkivallan uhreja, joiden vammat eivät ole henkeä uhkaavia. Vakavia vammoja saaneet potilaat ohjautuvat suoraan erikoissairaanhoitoon, sanoo perusterveydenhuollon ylilääkäri Antti Koskinen Oulun seudun yhteispäivystyksestä.

Hän toteaa, että väkivallan uhri pitää tutkia päivystyksessä erityisen huolellisesti. Rauhallinen ja kiireetön tutkimustilanne rohkaisee potilasta puhumaan avoimesti tilanteestaan. Tutkimuksen yhteydessä on syytä kertoa jatkohoitomahdollisuuksista.

- Sairauskertomukseen täytyy kirjata tarkasti tapahtumatiedot, erityisesti pahoinpitelyn ajankohta ja vammamekanismi. On myös mainittava, kuinka tutkittavan henkilöllisyys on todettu.

Jos epäillään, että lapsi on joutunut perheväkivallan kohteeksi, perusterveydenhuollon päivystäjän pitää lähettää lapsi lastenklinikkaan arvioitavaksi.