Tutkimus selvitti leikkauksen jälkeisille haavan paranemisongelmille altistavia tekijöitä ja arvioi eri kudossiirteiden sopivuutta pehmytkudosten jälleenrakentamiselle nilkan alueella.

Vakavienkin pehmytkudospuutosten korjaaminen nilkan alueella onnistuu pääsääntöisesti hyvin, todetaan LL Antti Kosken väitöstutkimuksessa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mahdollisia leikkauksen jälkeisille haavan paranemisongelmille altistavia tekijöitä ja arvioida eri kudossiirteiden sopivuutta pehmytkudosten jälleenrakentamiselle nilkan alueella.

Leikkauksen jälkeisiä pehmytkudosongelmia nilkan alueella on mahdotonta välttää, mutta niiden esiintyvyyttä voidaan vähentää. Vamman sekä leikkauksen aiheuttama kudosturvotus yhdistettynä nilkan alueen niukkaan pehmytkudokseen altistaa komplikaatioille. Myös pitkä odottaminen vamman syntymästä itse leikkaukseen ja pitkä leikkausaika altistavat potilaat haavatulehduksille.

Tutkimuksen mukaan akillesjänteen alueella paikalliset ihokielekkeet toimivat hyvin pienissä kudospuutoksissa, mutta suuremmat kudospuutokset täytyy paikata vapaalla mikrovaskulaarisella kielekkeellä. Pehmytkudoksen uudelleen rakentamisen onnistumisen myötä olivat lopuliset tulokset hyviä kantaluun alueella, sillä kantaluu näytti sietävän hyvin infektioita. Nilkan ulkosyrjän pehmytkudoksen jälleenrakentamisessa peroneus brevis lihaskieleke toimi hyvin vapaalla ihonsiirteellä peitettynä.

– Potilailla, joilla esiintyi nilkan proteesileikkauksen jälkeisiä haavatulehduksia, oli yllättävän suurella osalla alaraajan verisuonten kalkkeutumaa. Suosittelemmekin siksi, että kyseistä leikkausta edeltävästi potilaiden alaraajojen valtimoverenkierto tutkittaisin, tutkimuksessa todetaan.

Väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa 4.6.

Kuva: Pixmac