– Vakuutusoikeutta uudistettaessa kannattaisi 
käyttää lääkärien asiantuntemusta, esittää vakuutusoikeuden ylilääkärin paikalta äskettäin eronnut ­ortopedi Eero Hyvärinen.

– Vakuutusoikeutta uudistettaessa kannattaisi 
käyttää lääkärien asiantuntemusta, esittää vakuutusoikeuden ylilääkärin paikalta äskettäin eronnut ­ortopedi Eero Hyvärinen.

Uudistus oli jo valmisteltu kertaalleen oikeusministeriössä, mutta hallituksen esitys raukesi edellisen eduskunnan viime metreillä. Tällöin uudistusta valmistelleessa asiantuntijaryhmässä ei ­ollut mukana yhtään lääkäriä.

Eero Hyvärinen on harmissaan siitä, että julkisessa keskustelussa on esitetty arveluja vakuutusoikeuden lääkäreiden esteellisyydestä.

– Kukaan vakuutusoikeudessa ei saa rahaa vakuutusyhtiöiltä. Sidonnaisuuden hakeminen siitä, että leikkaan ­vakuutusyhtiöiden potilaita, on minusta liian kaukaa haettu.

Hyvärisen mielestä tieto vakuutus­oikeuden toimintaperiaatteista hälventäisi kansalaisten epäluottamusta. So­siaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtaja Outi Antila on samaa mieltä.

– Lääkärikunnankin tiedoissa olisi ­parantamisen varaa. Mitä paremmin hoitava lääkäri tuntee järjestelmän, sitä parempia lausuntoja hän voi kirjoittaa, Antila sanoo.

– Lääkäreiden peruskoulutuksessa voisi olla enemmän sosiaalivakuutustietoutta.

Antilan mukaan järjestelmä kuitenkin toimii tälläkin hetkellä hyvin.

Ylilääkäri Panu Oksa Työterveyslaitokselta toivoo, että myös lähettävä lääkäri saisi vakuutusoikeudesta tiedon ­tapauksen lopputuloksesta ja päätöksen perusteista.

– Hoitava lääkäri oppisi nopeammin, jos saisi suoraan tiedon siitä, oliko ­hänen kirjoittamassaan lausunnossa ­jotain vikaa, vai kaatuiko potilaan hakemus jostain muusta syystä.

Keskusteluyhteys auki

Oikeusministeriön kehittämispäällikkö Ann-Mari Pitkäranta kertoo, että vakuutusoikeuden uudistuksessa kaavaillaan esimerkiksi ulkopuolisten asiantuntijoiden käytön lisäämistä. Tuomioistuimen jäsenten lausunnot kuuluvat tuomio­istuimen neuvottelusalaisuuden piiriin. Ulkopuolisten asiantuntijoiden lausunnot voisi sen sijaan antaa muutoksen­hakijan tietoon. Uudistuksen myötä muutoksenhakija voisi ottaa jo prosessin aikana kantaa uusiin asiantuntijalausuntoihin, jotka mahdollisesti poikkeavat hoitavan lääkärin näkemyksestä.

– Tavoitteena olisi saada aikaan keskusteluyhteys osapuolten välille ennen ratkaisun tekemistä, Pitkäranta kuvaa.

Hän painottaa, että järjestelmää pitäisi kehittää kokonaisuutena siten, että asiakas saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeusvarman, hyvin perustellun ja ymmärrettävän päätöksen. Päätöksen taustojen ymmärtäminen lisäisi luottamusta koko järjestelmään.

– Jokainen on ymmärrettävästi tyytymätön ratkaisuun, ellei se ole myönteinen. Uskon kuitenkin, että osapuolten dialogista ja sen myötä päätöksen perusteiden avaamisesta olisi apua.

Tasavertaisuutta 
hakemassa

STM:n Antila muistuttaa, että 80 % hakijoista saa jo Kansaneläkelaitokselta taikka vakuutus- tai eläkelaitokselta myönteisen päätöksen. Puolet kielteisen päätöksen saaneista valittaa muutoksenhakulautakuntaan. Siellä päätöksistä noin 15 % muuttuu. Puolet muutoksenhakulautakunnasta kielteisen päätöksen saaneista valittaa vakuutusoikeuteen. Myös siellä noin 15 % päätöksistä muuttuu. Muutoksenhakulautakunnissa käsitellään vuosittain noin 40 000 ­tapausta ja vakuutusoikeudessa seitsemisen tuhatta.

– Nämä luvut kertovat osaltaan, että suurin osa saa hakemansa etuuden ja muutoksenhakujärjestelmä toimii.

Hoitava lääkäri saattaa kokea potilaan saaman kielteisen päätöksen moitteeksi ammattitaitoaan kohtaan. Hyvärinen painottaa, että hoitavan lääkärin lausunto on vain yksi, joskin tärkeä osa päätöksenteon lääketieteellisestä taustamate­riaalista. Päätökset perustuvat myös ­juridiikkaan siinä missä lääketieteeseenkin. Työkyvyttömyyseläkeasioissa juristien ja lääkäreiden lisäksi päätöksenteossa on mukana esimerkiksi työolojen asiantuntijoita, joiden rooli on ­arvioida ammatin ja työolojen suhdetta potilaan tilaan.

– Vakuutusoikeuden pitää asettaa ­ihmiset tasavertaiseen asemaan ja suhteuttaa tapauksia yleiseen linjaan, Hyvärinen sanoo.

Voiko papereiden 
perusteella arvioida?

Yksi epäluottamusta herättävä seikka on se, etteivät lääkärit prosessin millään ­tasolla vakuutusyhtiöstä vakuutusoikeuteen kohtaa potilasta itse. Sekä Hyvärinen että Antila kuitenkin epäilevät, ettei potilaan kohtaaminen parantaisi tapausten arviointia. Hyvärinen painottaa, että on tärkeää, että vakuutusoikeuden lääkärit ovat päätyönään kliinikoita, ja tuntevat vastaavia tapauksia kuin vakuutusoikeudessa tulee vastaan.

Antila harmittelee, että tapaukset kärjistyvät usein riitelyksi siitä, onko potilas oikeutettu korvauksiin.

– Aina ei ole selvää, kenen vastuulla olisi ohjata potilas oikeaan hoitoon, kuntoutukseen ja uudelleenkoulutukseen, vaikka siitä olisi usein eniten apua potilaalle itselleen ja myös yhteiskunnalle.

Lisätutkimuksia vakuutusoikeuden pyytämänä?

Hyvärisellä on muutama oma ehdotus vakuutusoikeuden uudistamiseksi.

– Tällä hetkellä tapauksesta lausunnon vakuutusoikeudessa laatinut lääkäri ei välttämättä ole sama kuin oikeuden istunnossa päätöksentekoon osallistuva lääkäri. Päätöksessä on heistä vain jälkimmäisen nimi. Lopputulokseen tällä tuskin on vaikutusta, mutta muutoksenhakijan kannalta olisi parempi, että hän tietäisi tarkemmin, ketkä päätöksen ­takana ovat.

Toinen Hyvärisen ehdotus on, että ­vakuutusoikeus voisi pyytää lisätutkimuksia tehtäväksi. Joskus potilaasta saatavat tiedot ovat vakuutusoikeuden lääkärin arvion mukaan puutteelliset. Tällä hetkellä päätös tehdään kuitenkin niiden tietojen varassa, joita oikeudella on saatavillaan.

– Lisätutkimukset voisivat joissain ­tapauksissa muuttaa lopputulosta.

Hertta Vierula
Kuva: Panthermedia

Lue juttu kokonaisuudessaan perjantaina ilmestyvästä Lääkärilehdestä.