Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMM:n johtaja

Olli Kallioniemi

on helpottunut - hallitus antoi viime vuoden lopussa viimein eduskunnalle esityksen biopankkilaista.

- Alkoi jo tuntua siltä, ettei lakia saada tällä hallituskaudella lainkaan.

Suomen molekyylilääketieteen instituutissa lakia on odotettu. Lain valmistelu on kestänyt kauan ja se on aiheuttanut epävarmuutta tutkijoiden keskuudessa. Isojakin tutkimusprojekteja on ollut jäissä, kun on odotettu, miten lainsäädäntö muuttuu.

- Epävarmuus siitä, tuleeko lakia lopulta ollenkaan, on tehnyt tulevaisuuden suunnittelemisen hankalaksi, Kallioniemi arvioi.

Biopankkia rakennetaan jo

Kallioniemi arvioi, että biopankkitoiminta tulee tarkoittamaan isoa muutosta tutkimukselle. Hänen mukaansa muutos on kuitenkin tarpeen, jotta voidaan koota kansallisesti tärkeitä isoja näytekokonaisuuksia. Olennaista on, että näytteitä voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa - sellaisiinkin tarkoituksiin, joita ei näytteenottohetkellä ole osattu ajatella, eikä kysyä varta vasten lupaa potilaalta.

Suomen vahvuutena ovat laajat näytekokoelmat - Kallioniemi mainitsee erityisesti patologian arkistot ja THL:n keräämät laajat väestötason seuranta-aineistot - jotka voidaan yhdistää luotettaviin ja kattaviin rekisteritietoihin.

Tällä hetkellä useimmat näytekokoelmat ovat hajallaan yliopistoissa ja laitoksissa eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea on kerätty ja mihin tarkoituksiin näytteitä voi ja saa käyttää.

- Täällä Meilahden kampuksenkin käytävillä ja huoneissa on satoja pakastimia täynnä erilaisia, eri tavoin säilöttyjä näytteitä.

Biopankkeihin on tarkoitus kerätä näytteitä ja erityisesti tietoa niistä yhteen. Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ollaan jo rakentamassa infrastruktuuria Meilahden kampuksen yhteistä biopankkia varten.

- Näytteiden säilömisen lisäksi biopankin on tarkoitus tarjota tutkijoille apua prosessissa: mitä lupia ja toimenpiteitä näytteiden keräämisessä tarvitaan, minkälaisia näytekäsittelyitä tarvitaan erilaisten analyysimenetelmien kannalta ja minkälaisia tietoteknisiä ratkaisuja on tarpeen käyttää, jotta kliiniset ja molekyylitiedot voidaan yhdistää ja säilyttää turvallisesti.

Kallioniemi esittelee molekyylilääketieteen instituutin isoja biopankkisäiliöitä, joissa on varastoituna jo yli 200 000 seeruminäytettä -180 asteen lämpötilassa. Vertailun vuoksi Kallioniemi näyttää myös viereistä pakastinhuonetta, jossa on parikymmentä hurisevaa perinteisempää pakastinta.

- Nämä kestävät kymmenen, viisitoista vuotta. Sitten kun joku niistä laukeaa joulunpyhinä, niin saatetaan menettää kymmeniä vuosia säilötyt arvokkaat näytteet.

Siirtymäaika on tarpeen

Biopankkilaki on herättänyt paljon vastustusta lain valmistelun aikana. Monet tutkijat ovat olleet huolissaan siitä, estääkö laki tosiasiassa tutkimusta sen sijaan että edistäisi sitä (SLL 46/2010). Kallioniemi arvioi, että tutkijoita on loppujen lopuksi kuitenkin kuunneltu lain valmistelussa riittävästi.

- Osittainhan lain valmistelu on kestänyt niin kauan juuri siksi, että loppuvaiheessa on tehty paljon säätöjä.

Kallioniemen mukaan lopputulos vaikuttaa kelvolliselta. Lakiehdotukseen tullut siirtymäaika mahdollistaa käytännössä paljastuvien ongelmien korjaamisen.

Lakiehdotuksessa on määritelty, että näytteenantajilta on pyydettävä luvat näytteiden käyttöön aiempaa laajemmin ja kattavammin. Tämän on epäilty vaikeuttavan tai tekevän jopa mahdottomaksi osan tutkimuksista varsinkin silloin kun on kysymys vanhoista näytteistä. Kallioniemi kuitenkin arvioi, että tätä ongelmaa vähentää lakiehdotukseen lisätty määritelmä, jonka mukaan Valvira voi edelleen myöntää luvat diagnostisten näytteiden käyttöön lääketieteellisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävien tutkimusten kohdalla.

- Minusta nyt on pääasia, että lakiehdotus on ylipäätään saatu aikaan.

Kallioniemi pohtii, että biopankkeihin ja ylipäätään ihmisnäytteillä tehtävään tutkimukseen liittyy myös paljon eettisiä kysymyksiä. Kun genomin sekventointi tulee helpommaksi ja halvemmaksi, voi olla mahdollista määrittää yksittäisen ihmisen koko genomin sekvenssi. Sellainen kattava tieto on syytä tallentaa ja käsitellä siten, että sen väärinkäyttö ei ole mahdollista.

Haaveissa kliiniset biopankit

Yksi Suomen molekyylilääketieteen instituutin keskeisistä tehtävistä on henkilökohtaisen lääketieteen kehittäminen.

- Monia olemassa olevia hoitoja ja lääkkeitä voitaisiin käyttää paremmin, kun tiedettäisiin keihin ne parhaiten tehoavat.

Henkilökohtaisen lääketieteen kehittämisessä olisivat tarpeen kliiniset biopankit, joissa olisi pakastettuna vaikkapa syöpäkudosta. Jos potilaan syöpä uusii, hänestä aiemmin otettujen näytteiden avulla päästään nopeammin valitsemaan oikeat hoitomuodot.

- Syövän kohdalla tätä toki jo paljon tehdäänkin. Patologian laboratorioiden formaliiniin fiksoidut ja parafiiniin säilötyt näytteet eivät tosin ole molekyylilääketieteen tutkimuksen kannalta ihanteellisessa muodossa. Tuoreita syöpänäytteitä olisi tarpeen myös pakastaa.

Kallioniemi ennustaa, että henkilökohtaisen lääketieteen avulla myös rasvakeskustelussa päästäisiin tieteellisemmälle tasolle.

- On ilmeistä, että ihmiset eivät reagoi samalla tavalla erilaisiin riskitekijöihin. Saataisiin merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä, jos tiedettäisiin kenelle vaikkapa ravintoneuvonta kannattaa kohdistaa.

Mikä biopankkilaki?

Biopankkilain tavoitteena on edistää näytteiden tutkimuskäyttöä ja turvata yksilön oikeudet.

Lakiehdotuksen mukaan näytteistä pitää muodostaa biopankki, jos niitä säilytetään tulevaa tutkimuskäyttöä varten. Biopankin perustaminen edellyttäisi valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan lausuntoa.

Valviraan perustettaisiin valtakunnallinen, julkinen biopankkirekisteri, johon koottaisiin tiedot kaikista biopankeista, niiden näytteistä ja näytteiden säilytyspaikoista.

Hallitus antoi esityksen biopankkilaista eduskunnalle 30.12.2010. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2012.

Lähde: STM