Terveydenhuoltojärjestelmän kynnys on Ruotsissa korkea, jos avun tarvitsija on maassa laittomasti. Tukholmalaislähiössä ovi kuitenkin avautuu henkilöpaperittomallekin: Läkare i världen -järjestön lääkärit hoitavat potilaita ilmaiseksi. Klinikalla työskentelevä lääkäri muistuttaa hoitavansa potilaita, ei pakolaiskysymystä.

Kuusikymmentäviisi! Kuusi, viisi! ilmoittaa vastaanottohuoneen ovella seisova sairaanhoitaja reippaalla äänellä ja heiluttaa valkoista jononumerolippua.

Keski-ikäinen mies astuu esiin ja lääkäri

Delér Shakely

johdattaa hänet sisemmäksi pieneen nurkkaukseen, jossa mies istahtaa sängylle.

Lääkäri ja potilas ovat tavanneet aikaisemminkin ja Shakely muistaa, että mies on kotoisin Azerbaidzanista. Tulkin välityksellä lääkäri haluaa tietää kuinka potilas nyt jaksaa. Hän kuuntelee tovin, mutta puistaa sitten päätään.

Ollaan Tukholman lähiössä, kerrostalon pohjakerroksessa sijaitsevalla ruotsalaisen Läkare i världen -järjestön ylläpitämällä klinikalla. Ovet ovat avoinna yhtenä iltana viikossa, ja silloinkin vain muutaman tunnin. Osoitetta ei kerrota julkisuuteen. Täällä saavat hoitoa ne, jotka oleskelevat maassa ilman oleskelulupaa.

Ruotsissa asuu eri arvioiden mukaan 10 000-35 000 maahantulijaa, jolla ei ole papereita, ei myöskään terveydenhuollon saamiseen tarvittavaa henkilönumeroa. Osa heistä on jäänyt maahan saatuaan kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa, osa taas ei ole koskaan turvapaikkahakemusta jättänytkään.

Klinikalla on 65 lääkäriä vapaaehtoistöissä

Odotushuoneessa ihmisjoukko on lisääntynyt entisestään, vuoroaan odottaa nyt arviolta kolmisenkymmentä ihmistä. Kello on vähän yli seitsemän ja kahden tunnin päästä klinikan ovet sulkeutuvat viikoksi.

- Olen pahoillani, mutta en voi määrätä sinulle Tradolan-tabletteja. Pitäisin vain yllä riippuvuuttasi, Delér Shakely sanoo potilaalleen.

Miehen katse kääntyy alas. Hän hyväksyy lääkärin sanat protestoimatta ja Shakely toivottaa miehelle hyvää jatkoa. Pian hänen edessään seisoo uusi potilas.

Viereisessä nurkkauksessa, kokoontaitettavan kangassermin takana, on toisen lääkärin vastaanotto.

Klinikan 200 vapaaehtoistyöntekijästä 65 on lääkäreitä, tosin kaikista työntekijöistä vain 80-90 on aktiivisesti mukana työssä. Lääkäreiden lisäksi klinikalla toimii sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, psykologeja, psykoterapeutteja, kätilöitä, juristi ja tulkkeja. Toimintaan tarvittavat varat saadaan lahjoituksina ja kansainväliseltä Médecins du Monde -emojärjestöltä.

Viime vuonna klinikalle tehtiin 1 187 potilaskäyntiä. Potilaat tulivat 56 eri maasta, valtaosa Bangladeshista (18 %), Mongoliasta (14 %) ja Azerbaidzanista (13 %).

Kyse on pohjimmiltaan ihmisoikeuksista

- Tämä on yksinkertaista matematiikkaa. On ihmisiä, jotka tarvitsevat hoitoa, mutta he eivät saa sitä. Ja on meitä, jotka voimme antaa heille hoitoa. No sitten annetaan hoitoa, jos voidaan, toteaa lääkäri Delér Shakely myöhemmin puhelimessa työpaikaltaan Karoliinisesta sairaalasta. Hän tekee tutkimustyötä sairaalan infektioyksikön malarialaboratoriossa.

- Jos kävelen kadulla ja joku lysähtää kokoon silmieni edessä, niin totta kai autan välittömästi enkä kysele, onko hänellä henkilöllisyyspapereita vai ei. Se olisi absurdia, Shakely sanoo.

Ruotsin lainsäädännön mukaan julkisen hoidon piiriin kuuluvat maan kansalaisten lisäksi turvapaikkaa hakevat aikuiset ja heidän lapsensa sekä paperittomien maahantulijoiden lapset. Paperittomille aikuisille ainoa vaihtoehto on maksaa terveydenhuollosta. Hoitojen kalleus ja ilmitulon pelko estävät paperittomia hakemasta hoitoa tavallisista sairaaloista.

YK onkin aiemmin kritisoinut Ruotsia siitä, ettei maa pitäydy allekirjoittamassaan YK:n ihmisoikeussopimuksessa, joka takaa kaikille ihmisille saman oikeuden terveyden- ja sairaanhoitoon.

Järjestön resurssit ovat niukat

Monet klinikalle hakeutuvat elättävät itsensä raskaalla pimeällä työllä. Tavallisia vaivoja ovat erilaiset kuluma- ja rasitusvammat, kuten nivel- ja lihaskivut. Pitkäaikainen, psyykkinen stressi voi näkyä vatsa- ja suolisto-ongelmina, päänsärkynä, masennuksena, ahdistuneisuutena ja unihäiriöinä.

Läkare i världen -järjestön klinikalla annettava hoito on pääasiassa diagnoosien tekemistä ja lääkityksen määräämistä sekä keskustelua ja neuvontaa. Laboratoriokokeiden, kuvantamistutkimusten tai suurempien kirurgisten toimenpiteiden tekeminen on vaikeaa, jollei mahdotonta.

- Vaikeinta on hyväksyä, ettemme voi antaa kaikkia hoitoja. Monesti tiedämme mistä on kyse ja miten sairautta pitäisi hoitaa, mutta siihen ei aina ole resursseja. Se on turhauttavaa.

Klinikan työntekijöillä on kullakin omat kontaktinsa, joiden kautta ilmaistyöhön suostuva erikoislääkäri tai -klinikka saattaa kuitenkin hyvässä lykyssä löytyä. Näin potilaita voidaan joskus hoitaa, ja hoito maksetaan klinikan yhteisistä varoista. Yhteistyötä tehdään myös Punaisen Ristin kanssa.

Hoidon saaminen on ihmisoikeuskysymys

Monet klinikan lääkäreistä ovat olleet aikaisemmin kehitysapu- ja katastrofityössä. He ovat siis tottuneet toimimaan niukoissa olosuhteissa niin, että kärsivällisyys on koetuksella ja luovuutta kaivataan.

- Nämä kollegat ovat miettineet asioita syvemmin. Heillä on globaali perspektiivi ihmiseen ja mahdollisuus auttaa, toteaa Shakely.

On kuitenkin tilanteita, joihin lääkäreitä valmennetaan huonosti. Näiden potilaiden kertomukset voivat olla rankkaa kuunneltavaa. He voivat käyttäytyä hyökkäävästi tai olla niin masentuneita, etteivät saa sanaa suustaan.

- Hoitotyössä ollaan huonoja pitämään huolta omien työntekijöiden psyykkisestä hyvinvoinnista. Me lääkärit emme ole kovin hyviä tukemaan toisiamme, Shakely sanoo.

Vaikeuksiin viranomaisten kanssa ei Delér Shakely ole työvuoroillaan joutunut. Silloin tällöin hän on joutunut antamaan maahanmuuttoviranomaisille lausuntoja karkotusuhan alla olevien potilaiden terveydentilasta. Shakely toivoo, että paperittomien maahantulijoiden terveyden- ja sairaanhoito nähtäisiin ihmisoikeuskysymyksenä.

- Tämä ei ole pakolaiskysymys, vaan hoitokysymys. On ihmisoikeus saada hoitoa, silloin ei pitäisi katsoa kansalaisuuteen. Useimpien lääkäreiden mielestä on rikos lääkärin etiikkaa vastaan olla antamatta hoitoa sitä tarvitseville.

Julkisen sairaanhoidon ulkopuolelle jääviä varten on klinikat Ruotsissa myös Göteborgissa ja Malmössä. Apua on tarjolla myös Ruotsin Punaisen Ristin pakolaiskeskuksessa Tukholmassa.

Suomessa on toisin

Ruotsalaisesimerkin kaltaista toimintaa ei löydy Suomesta. Lääkärit eivät pyöritä vapaaehtoisvoimin klinikkaa, jossa tarjottaisiin hoitoa terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle jääneille maahantulijoille. Mutta miksi?

Luvattomasti maassa olevien ulkomaalaisten määrä on Suomessa huomattavasti pienempi kuin Ruotsissa, eli yksi selitys lienee palvelun pienempi tarve. Syitä löytyy myös muualta. Lääkärin sosiaalinen vastuu -yhdistyksen (LSV) puheenjohtaja Kati Juva nostaa esiin resurssipulan.

- Kansalaisaktiivisia lääkäreitä ei ilmeisesti riitä tämän kaltaiseen toimintaan. Ruotsin malli on kyllä eettinen ja sellaisena kannatettava. Mutta en ole kuullut, että Suomesta löytyisi vastaavaa. Viidakkorumpu olisi varmasti kertonut, jos löytyisi, Juva sanoo.

Tilausta maahantulijoille suunnatulle lääkäripalvelulle varmasti on. Juva kertoo, että LSV on saanut kyselyjä sairaanhoidon järjestämisestä maahanmuuttajille. Yhdistys ei kuitenkaan välitä lääkäreitä, joten kysyjän on ollut tyytyminen kielteiseen vastaukseen.

Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan 6 000-8 000 laitonta maahantulijaa. Komisario Jouko Ikonen keskusrikospoliisista sanoo, että lähes kaikki tapaukset tulevat jossain vaiheessa viranomaisten tietoon. Kokonaan rekisteröimättä jää vain yksittäisiä tapauksia.

- Suomeen laittomasti tulevista noin puolella ei ole aikomustakaan jäädä maahan. Terveydenhuollon kannalta varmasti olennaisempi ryhmä ovat ne, jotka tulevat Suomeen jäädäkseen. Heitä on joka vuosi arviolta puolet tulijoista, toteaa Ikonen.

Joka vuosi terveydenhuollon ulkopuolelle saattaa Suomessakin jäädä jos ei tuhansia, niin ainakin joitakin satoja maahantulijoita. Ilmiön merkitys ei lähivuosina ainakaan vähene. Tämän vahvistaa myös Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

- Aihe nousee aina esiin kansainvälisissä lääkäritapaamisissa: miten järjestää terveydenhuolto laittomasti maassa oleville. Suomen erityispiirre on, että meillä terveydenhuolto on hyvin julkinen järjestelmä. Lääkäri rinnastuu viranomaiseen, jolloin laittomat maahantulijat saattavat arastella lääkäriin menoa.

Vapaaehtoinen, säännöllinen ja palkaton sairaanhoito edellyttää Pälven mukaan lääkäriltä erittäin syvää vakaumusta. Periaatetasolla oikeus saada terveydenhuollon palveluita koskee kaikkia, mutta käytäntö ja periaate eivät aina kohtaa.

Asiaan on ottanut kantaa myös terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE. Neuvottelukunnan joulukuussa 2008 antaman lausunnon mukaan Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ei ole hyväksyttävää, jos henkilö jätetään hoitamatta, tai hänet asetetaan epätasavertaiseen ja epätyydyttävään asemaan muiden terveyspalvelujen kannalta pelkän maassaolostatuksen perusteella.

Lääkärit antavat apua tarvitseville

Läkare i världen -järjestö on poliittisesti ja uskonnollisesti riippumattoman kansainvälisen Médecins du Monde -järjestön Ruotsin-osasto. Médecins du Monde on humanitaarinen järjestö, joka antaa katastrofiapua ja puolustaa syrjittyjen ihmisryhmien oikeutta saada terveyden- ja sairaanhoitoa.

Médecins du Monde perustettiin vuonna 1980, jolloin se erosi omaksi ryhmäkseen kansainvälisestä Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä. Järjestöllä on toimisto 14 maassa, ei vielä Suomessa. Projekteja järjestöllä on yli 60 maassa.

www.mdm-international.org

www.lakareivarlden.org