Nuorten syrjäytyminen on todellinen ongelma ja siihen on tartuttava. Mikä on lääkärin rooli? Riittämättömyyden tunne on tuttu, tietää nuorten kanssa ­työskentelevä kollega.

Tuore tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmaissut huolensa nuorten syrjäytymisestä. Ongelma on todellinen ja siihen on tartuttava. Mikä on lääkärin rooli?

- Isoin riski nuoren syrjäytymiseen on, jos hän ei pysty hankkimaan koulutusta ja työpaikkaa, kiteyttää yleislääketieteen erikoislääkäri Tarja Nylund.

Siksi aina neuvolasta alkaen pitäisi pystyä arvioimaan lapsen ominaisuuksia ja hänen kasvuympäristöään: onko jotain, joka hidastaa kehitystä?

Nylund toimii toisen asteen opiskelijoiden ja AMK-opiskelijoiden lääkärinä Lappeenrannassa. Aloittaessaan tässä työssä vuonna 2003 hän yllättyi, miten vielä toisen asteen opiskelijoilta löytyi aiemmin diagnosoimattomia vaikeitakin lukihäiriöitä ja muita oppimisvaikeuksia, vaikka Etelä-Karjalassa niiden selvittelyyn oli panostettu jo pitkään.

Ongelman tunnistaminen on tärkeää

Syrjäytymisriskissä olevien nuorten tukeminen on moniammatillista yhteistyötä.

- Kaikkeen ei lääkäri voi vaikuttaa, mutta on tärkeää, että lääkäri on mukana tunnistamassa ongelmia ja miettimässä tutkimus- ja hoitopolkua eteenpäin. Lääkäri on tietyssä asiantuntijaroolissa, Nylund sanoo.

Yhteiskunnan rakenteissakin on korjaamisen varaa. Nylund nostaa esiin nuoret, jotka ovat saaneet yksilöllistetyn perusopetuksen ja suorittaneet tukitoimien avulla ammattitutkinnon. Työllistyminen on kuitenkin vaikeaa, koska taidot eivät työelämässä riitä.

- Siinä kohtaa pitäisi yhteiskunnan tulla vastaan. Meillä on paljon sellaisia töitä, joita voi tehdä vähemmälläkin koulutuksella.

Riittämättömyyden tunne ei ole vieras nuorten kanssa työskentelevälle lääkärille.

- Jos kyse on selkeistä mielenterveys-, päihde- tai oppimisen ongelmista, niin niihin voidaan löytää keinoja auttaa. Jos työpaikkoja ei ole, niin ei lääkäri voi niitä luoda. Lääkäri ei myöskään voi muuttaa päihdepolitiikkaa, jos se vain lisää alkoholinkäyttöä, Tarja Nylund sanoo.

Yksin keinot ovat vähissä

- Yksin lääkärin keinot ovat aika vähäiset. Lääkäri on osa työryhmää, joka nuoren asioita selvittää ja hoitaa, näkee koululääkäri Anne Salminen Espoosta. Salminen toimii kokoaikaisena koululääkärinä peruskoulussa, lukiossa ja ammattioppilaitoksessa.

Terveydenhoitaja on lääkärin lähin yhteistyökumppani ja samalla myös linkki koulun oppilashuoltoryhmään. Myös henkilökohtainen kontakti kuraattoriin ja koulupsykologiin on lääkärille erittäin tärkeää.

Käytännössä koululääkäri jää helposti etäälle koulujen oppilashuoltoryhmistä, etenkin jos työskentelee vain osa-aikaisesti. Lääkärin työn resursoinnissa pitäisikin Salmisen mielestä huomioida oppilashuoltoryhmän kanssa tehtävän työn merkitys.

Lääkärin kannalta hyvä lähtökohta asioiden hoitamiselle on, että hän tapaa periaatteessa koko ikäluokan kolme kertaa peruskoulun aikana ja vielä kertaalleen toisen asteen oppilaitoksessa.

Kontrolliaikaa ei silti aina ole helppo löytää, ja usein lääkäri ohjaakin nuoren toisen työntekijän, esimerkiksi koulupsykologin pakeille. Lääkärin tapaaminen voi kuitenkin olla nuorelle sysäys hakea apua vaikkapa terveydenhoitajalta tai kuraattorilta.

- Iso pulma on, että ne joilla on eniten ongelmia, jäävät usein tulematta terveystarkastusajoille toistuvista kehotuksista huolimatta.

Anne Salminen tekee kutsuntatarkastuksia Espoon toisen asteen oppilaitoksissa. Niihin on Espoossa ruvettu varaamaan enemmän aikaa, jotta ehditään fyysisen terveydentilan lisäksi keskustella nuoren elämästä muutenkin. Jos keskustelussa nousee esiin esimerkiksi ongelmia opiskelumotivaatiossa, nukkumisessa tai mielialassa, niitä voidaan kartoittaa eri ammattilaisten yhteistyönä. Tarkastusten tavoitteena on vähentää varusmiespalveluksen keskeyttämisiä. Myös 18 vuotta täyttäville tytöille tehdään samanlainen tarkastus.

Opiskelukykyä pitää tukea

Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kuntun asiakkaat YTHS:llä ovat tavallaan etuoikeutettuja, koska he ovat saaneet arvostetun opiskelupaikan yliopistossa. Helppoa ei silti ole heilläkään. Yliopistomaailmassa on omat vaikeutensa, joita ovat opiskelun edellyttämä itsenäisyys, suuret vaatimukset ja liiallinen vapaus. Opiskelijoilla on jaksamattomuutta, ahdistusta, jännittämistä, yksinäisyyttä.

Masentuneisuudesta saattaa seurata kyvyttömyyttä tarttua asioihin ja syntyy kierre, jossa opintosuorituksia ei tule ja opintotuki katkeaa. Aina opiskelijalla ei tässäkään vaiheessa ole kontaktia terveydenhuoltoon. Vapaassa yliopistomaailmassa palaute opintosuoritusten puutteesta tulee hitaasti.

Kunttu pitää hyvänä sitä, että YTHS vastaa sekä sairauden hoidosta että ennaltaehkäisevästä toiminnasta.

- Kun opiskelijat voivat huonosti, he hakeutuvat yleislääkärin vastaanotolle monenlaisten oireiden takia: on selkä-, niska- ja vatsaoireita, toistuvia flunssia. Meillä on herkkyyttä nähdä oireiden takaa opiskelijan todelliset ongelmat.

- Tietenkään emme enää voi vaikuttaa nuoren lapsuuden kokemuksiin, mutta aika paljon voimme tehdä korjaavaa työtä. Nuorella on valtava potentiaali korjata hyvän tuen avulla monia asioita. Nuoret aikuiset ovat perheenperustamisiässä, joten heihin kohdistettu tuki heijastuu myös tuleviin perheisiin.

Viitisen vuotta sitten määriteltiin työkyvyn rinnakkaiskäsite opiskelukyky. Sen osa-alueita ovat opiskelijan omat voimavarat, hänen opiskelutaitonsa, opiskeluympäristö ja opetustoiminta.

Lääkärinä Kunttu kokee voivansa vaikuttaa kahdella tasolla: yksilöllisellä tasolla vastaanottotyössään ja yhteisöllisellä tasolla osallistumalla asiantuntijana eri verkostoihin, joiden tehtävänä on tukea opiskelukykyä.

- Opiskelukyvyn tukeminen eri tavoin on tärkeintä syrjäytymisen estämistä ja se alkaa jo koulusta.

Sosiaalinen periytyminen ratkaisee

Nuorten syrjäytymisriski ei ole yksinkertainen ilmiö, siksi sen ehkäisemiseen ei ole yksinkertaista keinoa. Näin näkee THL:n tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen.

Kaikki lähtee lapsen ja nuoren kasvuedellytyksistä: nuorten ja heidän perheidensä elinolot ja olosuhteet vaikuttavat siihen, millaisia vaikeuksia perheissä on.

- Lääkäreille tekisi mieleni sanoa, ettei periytyminen ole pelkästään geneettistä, vaan paljolti sosiaalista. Kotona opitaan miten erilaisia ongelmia ratkaistaan ja vaikeuksista selvitään, Marttunen sanoo.

Aikuisen ongelmien yhteydessä pitää siis ajatella myös hänen perhettään.

- Jos vanhempi sairastuu vakavasti, psyykkisesti tai somaattisesti, lasten riskit pienenevät huomattavasti, kun heidänkin tilanteensa otetaan käsittelyyn, Marttunen sanoo.

Nuorten syrjäytyminen on monipolvinen ja riskien kasautumiseen liittyvä ilmiö, johon voi vaikuttaa monilla tasoilla. Lääkäri voi vaikuttaa omalla tasollaan, poliittiset päättäjät omallaan.

Peruskouluissa lääkäri kohtaa koko ikäluokan ja siellä on hyvä tilaisuus nähdä nuoren vaikeudet ja tarjota apua. Palveluissa olisi tärkeää mahdollisimman varhainen puuttuminen hankaluuksiin. Tässä kohtaa tärkeässä roolissa ovat koulujen oppilashuolto, kouluterveydenhoitajat ja koululääkärit.

Lääkäri voi kuitenkin auttaa vain niitä nuoria joita tapaa.

- Jos nuori jättää tulematta varatulle vastaanottoajalle, kannattaa soitella perään ja kysyä miksi et tullut. Pulassa olevilla nuorilla kyky pitää kiinni sovituista aikatauluista ei ole paras mahdollinen, mutta puhelinkeskustelu voi motivoida, Mauri Marttunen sanoo.