Tampereen perhetukikeskus Päiväperho idyllisessä Näsijärven rantamaisemassa kätkee seiniensä sisälle rankkoja kohtaloita - ja luo uusia tapoja auttaa päihdeongelmaisia perheitä. Lastenpsykiatri

Ritva Beltin

kehittämässä ryhmäpsykoterapiassa äidit oppivat saamaan mielihyvää vauvastaan päihteiden sijaan.

Vuonna 2000 perustettuun Päiväperhoon on keskitetty palvelut, joita kaupunki tarjoaa päihdetaustaisille lapsiperheille. Saman katon alta löytyvät niin äitiys- ja lastenneuvola, korvaushoitoklinikka kuin muukin perheiden tarvitsema apu.

- Kynnys on haluttu pitää kaikin puolin matalana. Äitejä ja isiä hakeutuu tänne myös itse, ennen kuin heidän ongelmiaan ovat muut vielä havainneetkaan. Vaikka edes kriisiosasto ei ole suljettu, perheet sitoutuvat silti yleensä vahvasti täällä tarjottuun hoitoon, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Ritva Belt kertoo.

Hänen mielestään Päiväperhon kaltaisia, kuntien ylläpitämiä paikkoja tarvittaisiin Suomeen paljon lisää. Päihdeongelmaisten vanhempien palvelut on kunnissa hoidettu erittäin vaihtelevasti - jos ollenkaan.

Ryhmässä äidit saavat hoivaa

Osa keskuksen hoitomuodoista on aivan uudenlaisia. Ritva Belt esimerkiksi on kehittänyt ryhmäpsykoterapian äideille ja vauvoille. Menetelmässä kahden terapeutin tiimi ohjaa puolen vuoden ajan 2-4 äiti-vauvaparin pienryhmää, joka kokoontuu kerran viikossa.

Beltin mukaan hoidossa keskeistä on turvallisen ja lämpimän tunnelman luominen. Terapiahuonekin on rakennettu kuin suojaisaksi pesäksi: lattialla on pehmeitä tyynyjä ja patjoja, taustalla soivat rauhalliset kehtolaulut.

- Aina tapaamisen alussa me terapeutit tarjoilemme äideille lounaan. Ruuan päälle käymme pötköttelemään ja juttelemaan. Äidit rentoutuvat, ja joku saattaa torkahtaakin.

- Yhdessä ihmetellään ja ihastellaan vauvojen touhuja. Naiset keskustelevat äitiyden haasteista, mutta myös päihteidenkäytön taustalta paljastuvista kipeistä kokemuksistaan.

Ryhmä tarjoaa äideille huolenpidon kokemuksia, joita he vuorostaan voivat välittää lapsilleen. Parhaassa tapauksessa äiti rakastuu terapiassa syvästi vauvaansa.

- Me ikään kuin kaappaamme äidin mielihyväradat ja opetamme häntä nauttimaan vanhemmuudesta päihteiden sijaan. Avun saaneet äidit ovatkin kommentoineet, että heistä vauva on nykyään parasta huumetta.

Alkoholiongelmien huomaaminen on haaste

Päiväperhon asiakkaat ovat ottaneet ryhmäpsykoterapian omakseen. Menetelmästä tehdään parhaillaan vaikuttavuustutkimusta, ja Ritva Belt on aloittanut koulutukset metodin levittämiseksi muualle Suomeen.

- Ryhmiini osallistuneista 35 äiti-vauvaparista vain yksi ainoa on keskeyttänyt hoidon. Moni äideistä on raitistunut, saanut elämänsä raiteilleen ja hankkinut lisää lapsia.

- Osa on toki retkahtanut, ja muutama lapsi on jouduttu ottamaan huostaan jo ryhmäterapian aikana. Työtä siis sävyttää syvä taistelu, mutta näitä hoitoonsa sitoutuneita nuoria naisia todella kannattaa auttaa, Ritva Belt toteaa.

Päiväperhon kapasiteetti riittää tällä hetkellä kaikkien sinne ohjattujen perheiden hoitamiseen. Keskuksessa tiedetään silti, etteivät läheskään kaikki äitien päihdeongelmat paljastu neuvoloissa.

- Huumeidenkäyttäjistä monet pyytävät oma-aloitteisesti apua tullessaan raskaaksi. Alkoholiongelmaisista naisista sen sijaan useat eivät myönnä tilannettaan edes itselleen, saatikka sitten lääkärille tai terveydenhoitajalle. Heidän tunnistamisensa on edelleen täällä Tampereellakin se järjestelmän heikko kohta.

Ritva Beltin mielestä resursseja ei kannattaisi säästellä, kun etsitään tapoja puuttua äitien päihteidenkäyttöön.

- Raskaus ja äidiksi tuleminen ovat etsikkoaikaa pahastikin päihdeongelmaiselle naiselle. Tässä elämän taitekohdassa terveydenhuollon pitäisi voida auttaa. Positiiviset vaikutukset ovat usein järisyttäviä niin naiselle itselleen, lapselle kuin koko lähipiirille.

Arvostava ote tehoaa

- Tee päihteidenkäytön puheeksi ottamisesta rutiini.

- Audit-lomake on hyvä työkalu muttei aina riitä.

- Avaa keskustelu kysymällä esimerkiksi: "Millainen on suhteesi alkoholiin?"

- Päihteiden kanssa kamppaileva on erityisen herkkä arvostelulle. Ymmärrä siis, että kuka hyvänsä voi sortua päihteisiin ja kohtele ihmisiä tämän mukaisesti.

Mirka löysi terapiassa äitiyden

Neljän lapsen äiti, 28-vuotias Mirka tietää, mikä ero

on päihteiden sumentamalla ja raittiilla äitiydellä. Kahden vanhimman lapsen vauvavuosina päihteet kuuluivat vielä vahvasti hänen elämäänsä.

- Onnistuin kyllä olemaan kuivilla kummankin raskausajan.

Mutta arki kotona pienten lasten kanssa tuntui niin vaikealta, että hain

iltaisin rentoutusta pullosta. Lopulta en pystynyt ajattelemaan mitään

muuta kuin iltadrinkkejäni. Edes mies ei silti huomannut mitään.

Mirka hakeutui itse Päiväperhoon ja pääsi kolmatta lastaan odottaessaan mukaan ryhmäpsykoterapiaan. Siitä asti hän on ollut absolutisti.

- Heti ensimmäisessä tapaamisessa tuli jotenkin niin turvallinen ja hyvä olo. Aiemmin olin vain ihmetellyt, miten muka pystyn hoitamaan lapsia, kun en osaa huolehtia itsestänikään, Mirka muistelee.

Terapeuttien lisäksi merkitystä oli myös vertaistuella. Mirka ystävystyi tiiviisti erään toisen ryhmän äidin kanssa. Yhteys kuitenkin katkesi, kun ystävä retkahti uudelleen miehensä päästyä vankilasta.

Selvänä äitiys on Mirkan mukaan ollut aivan toista kuin ennen.

- Olen päässyt ihan eri tavalla lähelle lapsiani ja pystynyt keskittymään heihin.

Mirkan hoito on ryhmän jälkeen jatkunut yksilöpsykoterapiassa. Hänen mielestään mikään muu kuin ryhmähoidon ja pitkäaikaisen terapian yhdistelmä ei olisi tepsinyt.

- Ongelmieni syyt ovat niin syvällä omassa lastenkotitaustassani.