Lastenreumapotilailla on väitöstutkimuksen mukaan keskimäärin yli viisinkertainen todennäköisyys muuhun väestöön verrattuna saada joko nuoruusiän diabetes, keliakia tai hypotyreoosi.

Lastenreumapotilailla on väitöstutkimuksen mukaan keskimäärin yli viisinkertainen todennäköisyys muuhun väestöön verrattuna saada joko nuoruusiän diabetes, keliakia tai hypotyreoosi.

Sairastuminen sekä lastenreumaan että nuoruusiän diabetekseen on lisääntynyt merkittävästi kolmen vuosikymmenen kuluessa. Molempia sairauksia sairastavien potilaiden lastenreumassa on yhteisiä piirteitä. Heillä on taudin reumafaktoripositiivinen muoto useammin kuin muilla lastenreumapotilailla. Heillä on myös muita vähemmän kroonista reumaattista silmätulehdusta.

Molempia sairauksia sairastavista 22 %:lla oli kolmaskin autoimmuunitauti. Muuhun väestöön verrattuna heillä oli myös huomattavasti enemmän vaikeita psykiatrisia ongelmia.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös perheenjäsenten autoimmuunitauteja. Tutkimuksen mukaan lastenreumaa sairastavien perheistä viidesosassa on lastenreuman lisäksi jokin muukin autoimmuunitauti: krooninen reumatauti, keliakia, MS-tauti tai nuoruusiän diabetes.

Väitöstutkimuksessa seurattiin mitä lääkkeitä Suomessa käytetään lastenreuman hoitoon vuosina 2000–2007. Seurantajakson aikana metotreksaatin käyttö lisääntyi merkittävästi samalla kun kortisonin käyttö väheni.

Kelan tiedostoista löytyi 23 potilasta, joilla oli nuoruusiän diabetes ja joille myönnettiin korvattavuus kroonista artriittia hoitaviin lääkkeisiin. Lastenreumapotilaita, joilla oli nuoruusiän diabetes, hoidettiin muita aktiivisemmin – heistä 89 %:lla aloitettiin metotreksaatti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Kaikilla lastenreumaa sairastavilla potilailla (1970) vastaava osuus oli 59 %.

LL Heini Pohjankosken väitöskirja tarkastetaan Tampereen yliopistossa 24.8.2012

Kuva: Pixmac