Enemmän huomiota psykiatrisen hoidon sisältöön
Psykiatrisesta hoidosta käytävän keskustelun olisi nyt hyvä kääntyä määrällisistä kuvaajista hoitojen laadulliseen sisältöön. Hoitojen vaikuttavuudesta ei juurikaan puhuta.
Psykiatrinen hoito on murroksessa, joka liittyy sairaalapaikkojen vähentämiseen, avohoidon merkityksen kasvuun ja tulevaisuuden erikoislääkärimäärän laskuun. Hoitoon, kuntoutukseen ja etuuksien piiriin näyttää silti päätyvän enemmän potilaita.
Psykiatrian kevätkoulussa Vanhan Vaasan sairaalassa on kerätty tietoa eri puolella Suomea annettavasta hoidosta. Vertailemalla yksiköiden päiväohjelmia ja terapeuttisia vaihtoehtoja on syntynyt karuhko kuva psykiatrisesta hoidosta: se on yksipuolista ja niukkaa.
Osastojen toiminnot näyttäytyvät rutiinimaisina suorituksina varsinaisen kuntoutumisajattelun sijaan. Herätys aamuisin tiettyyn aikaan, lääkkeiden jonotus käytävällä, ulkotyöryhmä kerran pari viikossa, pitsan tilausmahdollisuus perjantaisin ja jaetun oman huoneen lukitseminen päivällä, eli käytävähoito, eivät saisi jäädä hoidon sisällöksi.
Harvoilla yksiköillä on potilasesitteitä toiminnastaan, vielä harvemmilla sidosryhmille suunniteltua materiaalia. Hoitoon tuleva potilas tai hoitoa seuraava omainen jää helposti epätietoon hoitojakson kulusta. Erityisenä poikkeuksena pitää mainita Niuvanniemen sairaalan 72-sivuinen erinomainen opas.
Lääkärille jää vain vastuu?
Lääkärin rooli hoidon toteutuksessa todennäköisesti muuttuu, kun psykiatreja eläköityy enemmän kuin uusia valmistuu. Työnjaon uudistuessa on vaara, että lääkäreille jää ainoastaan lääkkeellinen hoito ja epämääräinen kokonaisvastuu hoitoketjusta. Samanaikainen hallinnollinen työskentely ja potilaskohtaamisiin perustuva terapiatyö ei aikapulan takia ole enää mahdollista.
Hoitoja on hyvin monenlaisia, ja niitä voi toteuttaa moni ammattiryhmä koulutetuista kansalaisista hoitajiin ja psykologeihin. Tärkeää on, että hoito kohdentuu oikein eli tavoittaa siitä eniten hyötyvän potilaan oikeaan aikaan.
Käytännön hoitotarjonta näyttää kuitenkin kattavan pääasiassa psyykenlääkkeet sekä kognitiivissuuntaisia terapiamuotoja. Nettiterapia on todennäköisesti nyt alikäytettyä.
Potilaan osallisuus on vähäistä, ja häneltä harvoin kysytään omia toiveita tai kykyä ottaa osaa hoitosuunnitelmaan. Vielä harvemmin mukana ovat omaiset, joita sairastuminen usein koskee kipeästi, ja joiden avulla toipuminen vasta on tosiasiassa mahdollista. Asianosaiset ovat yhä enemmän tietoisia suosituksista, vertaiskokemuksista ja oikeuksistaan. Muutoksen myötä tarvitaan uudenlaista kohtaamista potilaan ja hänen yhteisönsä kanssa.
Kokonaisvaltainen ajattelu on harvinaista. Päihteet nähdään edelleen irrallisina psyykestä, ja niihin liittyvät häiriöt haittaavat muun hoidon oikea-aikaista saamista. Psykiatrisen potilaan somaattiset samanaikaissairaudet aiheuttavat vakavan ylikuolleisuuden. Psyykenlääkkeiden yhteisvaikutusten ja metaboliahaittojen seuraaminen saattaa vaatia uusia ratkaisuja, kuten farmaseutteja työryhmiin ja koko ajan kehittyvää potilastiedon louhintaa, jos psykiatria edelleen etääntyy somatiikasta.
Painopeitosta virtuaalilaseihin
Omassa yksikössäni Vankiterveydenhuollossa hoitotyö on kehittänyt dialektiseen käyttäytymisterapiaan nojaavan neljän viikon mallin, joka ottaa vankilan erityispiirteet huomioon.
Tulevaisuudessa onkin ehkä syytä räätälöidä nyt tuntemiamme laajoja, manualisoituja hoitokokonaisuuksia pienempiin mittasuhteisiin ja yksilöllisiin tilanteisiin paremmin soveltuviksi. Pitkien sijaan lyhyet interventiot saattavat usein riittää, ja niitä pitää voida toteuttaa etänä. Vaikkapa hoitajan vetämä neuropsykiatrinen valmennus voidaan viedä potilaan luokse videoyhteyden avulla.
Virtuaalilasien ja -todellisuuden tuomat psykiatriset mahdollisuudet ymmärretään vielä heikosti. Otimme kokeiluun Oculus Go -silmikon, jolla potilas voi siirtyä ahdistusta vähentävään luontomaisemaan. Erittäin immersiivinen kokemus on vaikuttavan tuntuinen ja siitä on pidetty.
Useita tutkimushankkeita onkin maailmalla keskittynyt mm. sosiaalisen fobian, korkeanpaikankammon ja psykoosin hoitoon muokatun todellisuuden keinoin. Onko virtuaalisiin hahmoihin perustuvaa avatar-terapiaa jo kokeiltu Suomessa?
Painopeitot ja muut hoidolliset painotuotteet tuntuvat soveltuvan ahdistavan olon lievittämiseen ja yöunen parantamiseen lääkehoidon sijasta tai sen rinnalle. Osastomme miespotilaat pitivät 7–15 kg painopeittoja hyvänä apuna, ja muutama toivoi saavansa peiton mukaansa osastojakson jälkeen.
Myös akustiseen värähtelyyn perustuvat rentoutusmenetelmät saattavat tuoda apua sietämättömien tuntemusten keskellä.
Yksi lupaavimmista kokeiluistamme tehtiin WellO2-laitteella. Hengityksen tukemiseen suunniteltua laitetta mainostetaan myös stressin lievittämiseen. Arvelimme, että siitä saattaisi olla apua paljon tupakoiville, huonosti nukkuville ja ahdistuneille psykiatrisille potilaille. 11 hengen otoksen palautteen mukaan laite tuntuu hyvältä ja selvästi rauhoittaa oloa.
Haastan psykiatriset yksikkömme ottamaan hoitotarjontansa tarkasteluun, kertomaan kokemuksista ja niistä monista hoitovaihtoehdoista, joita voisimme tehokkaammin käyttää ja joihin pitäisi rohkeammin tutustua. Psykiatria voi ja saa myös olla hauskaa.
