• Juha Hänninen

Kolme tapaa kuolla nopeammin

Ihmisen kuolemisen edistäminen on aina taakka sen tekijälle. Siksi on ymmärrettävää, ettei lääkärikunta odota eutanasialain toteutumista ilolla. Lääkärin etiikkaan eutanasia kuitenkin mahtuu.

Kolme tapaa kuolla nopeammin Kuva 1 / 1

Otetaan tarkasteluun kaksi potilasta. Marjalla on etäpesäkkeitä lähettänyt munasarjasyöpä, ja hän haluaa sietämättömien kärsimystensä vuoksi eutanasian. Pekka sairastaa rappeuttavaa neurologista tautia ja on hengityskoneessa. Hän kykenee ilmaisemaan silmiään liikuttamalla haluavansa kuolla. Kummalla on oikeus saada apua kuolemiseensa?

Kuolemassa oleva ihminen ei halua kuolla siksi, että hän näkisi kuoleman elämää paremmaksi. Kuoleman nopeuttaminen on jo muutoinkin kuolemassa olevalle ihmiselle tärkeää siksi, että nykyhetkestä odotettavaan kuolemaan eläminen on pelkkää kärsimystä.

Lääkäri joutuu tekemään jotain, josta muut paitsi hän itse hyötyvät.

Eutanasian kohdalla sanotaan, ettei sitä voida toteuttaa, koska se vaatii lääkäriltä aktiivisen, elämän lopettavan toimen. Jätän juridiikan tässä nyt pois keskustelusta. Eutanasiassa lääkäri aktiivisesti antaa potilaalle kuolettavan lääkeannoksen tämän pyynnöstä. Jos Marja saisi pyytämänsä eutanasian, hän siis kuolisi epäluonnollisesti lääkkeen vaikutuksen seurauksena.

Mihin Pekka sitten kuolee? Hän kuolee siihen, että respiraattori suljetaan, kun lääkäri painaa stop-nappia. Tässä kohden nousee lääkärikunnassa äläkkä. Ei, Pekka kuolee luonnollisen kuoleman taudin seurauksena. Respiraattorin sulkeminen on vain hyödyttömästä hoidosta luopumista.

Onko meillä lääkäreinä velvollisuus auttaa Pekka pois elämästä ja perustella se hyödyttömän hoidon lopettamisella? Mistä tulee velvoite sulkea respiraattori? Pekkahan eläisi kenties vuosia, toisin kuin Marja, joka on jo huomattavasti pikemmin kuolemassa ilman eutanasiaakin.

Kärsimyksen ylläpitäminen vai lopettaminen?

Teknisesti kummassakin on kyse aktiivisesta kuoleman tuottamisesta. Kummassakin tapauksessa on kyse kärsimyksen lopettamisesta, ei lievittämisestä.

Jos elossa oleminen on tavoite, koneen sulkeminen on vastoin elämän suojelua. Silti me hyväksymme respiraattorin sulkemisen. Itse asiassa ajatellaan, että lääkärillä on moraalinen velvollisuus luopua hoitomuodosta, joka ylläpitää kärsimystä.

Miksi ei ole moraalista velvoitetta lopettaa Marjan kärsimyksiä eutanasian avulla? Mitä hyvää elämän ylläpitämisellä ajatellaan olevan tilanteessa, missä kärsimys on sietämätöntä ja ihminen haluaa kuolla? Kuinka tilanteet poikkeavat toisistaan?

Otetaan tarkasteluun vielä kolmas potilas, Martti. Hänellä on keuhkosyöpä ja hengitystiet ovat tukkeutumassa, joten päädytään palliatiiviseen sedaatioon. Martin ei tarvitse kokea tukehtumiskuolemaa, vaan hän saa olla unessa kuollessaan. Tosin Martti ei koe enää mitään sen jälkeen, kun syvä sedaatio on aloitettu. Tajunnallinen elämä päättyy.

Palliatiivinen sedaatio on hyväksytty ja moraalisesti oikea tapa auttaa kuolevaa vaikeissa kärsimyksissä. Kuoleeko Martti tautiinsa? Mikä on ajanjakso syvän tajuttomuuden alusta kuolemaan? Kuinka se auttaa Marttia verrattuna siihen, että hän olisi kuollut silloin kun sedaatio alkoi?

Toisen oikeus on toisen velvollisuus

Moni lääkäri hyväksyy ajatuksen, että kuoleman nopeutuminen ei välttämättä ole huono asia, kun kärsimys on vaikeaa. Kuolevan syöpäpotilaan lääkeannoksia on helpompaa kasvattaa nopeammin, vaikka pienellä riskillä, kuin potilaan, jolla elämää olisi vielä edessä. Ja se on myös oikein.

Kukaan ei halua edistää elämää hinnalla millä hyvänsä, totesi professori Jaana Hallamaa taannoin. Kukaan ei myöskään halua eutanasiasta patenttiratkaisua, hän jatkoi. Kaikki varmaankin haluaisivat, ettei kenenkään tarvitsisi kohtuuttomasti kärsiä kuollessaan. Oikeustieteilijä Raimo Lahti on sanonut, että meidän tulee elämän lopulla eutanasiaa ja muita elämää lyhentäviä toimia harkitessamme pyrkiä yhteiskunnalliseen sietämiseen. Joku jää aina ilman ja jonkun täytyy täyttää ne velvoitteet, joita toisten oikeudet asettavat.

On sanottu, ettei hengen suojaamisen keskeisestä periaatteesta voida luopua. Miksi ei, jos siitä halutaan luopua? On hyvä asia, että perustuslaki turvaa oikeutemme elää, mutta ei tarkoita velvollisuutta elää.

Ihmisen kuolemisen edistäminen on aina taakka sen tekijälle, mutta kuolemaa haluavan kärsivän ihmisen edun mukaista. Siksi on ymmärrettävää, ettei lääkärikunta odota eutanasialain toteutumista ilolla. Toisaalta kollegat Hollannissa kokevat kärsimyksen loppumisen eutanasian jälkeen ammatillisesti hyvänä.

Lääkäri joutuu tekemään jotain, josta muut paitsi hän itse hyötyvät. Välillisesti lääkäri voi hyötyä, mikäli hän tuntee tekevänsä jotain inhimillisesti ja moraalisesti oikeaa auttaessaan kärsivää lähimmäistään.

Olemme siirtyneet jo ajat siten kulttuuriin, missä holhoava potilas-lääkärisuhde on korvautunut kumppanuudella. Lääkärikunta on edelleen sairastamisen ja kärsimisen lievityksen eturintamassa. Lääkärikunta ei kuitenkaan määritä yhteiskunnan arvokysymyksiä yksin tai tyhjiössä. Eutanasiakin mahtuu lääkärin etiikkaan, vaikka Suomen ja maailman lääkäriliitot näkevät sen vielä eettisesti ongelmalliseksi.

Lisää aiheesta

Aktiivinen lääkehoito vai palliatiivinen hoitolinja – valinnan vapaus vai vaikeus?
Hoitolinjaus vaatii lääkäriltä tietoa, taitoa ja asennetta
Syöpäpotilaiden oireiden hoitoon tulisi keskittyä enemmän

Kirjoittajat
Juha Hänninen
Terhokodin lääkäri
Sidonnaisuudet

Juha Hänninen: Ei sidonnaisuuksia.

Uusimmat

Luetuimmat

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi

Etusivulla juuri nyt

Kolumni
Puhu suomea!

– Sivistys piilee jossain muualla kuin lääkärilatinan katveessa, kirjoittaa Reetta Huttunen.

Ajassa
Kohututkijaa voi odottaa kuolemantuomio

Ihmisalkion geenien muuntelijaa syytetään lahjonnasta ja tiedemaailman sääntöjen rikkomisesta.

Kolumni
Puhu suomea!

– Sivistys piilee jossain muualla kuin lääkärilatinan katveessa, kirjoittaa Reetta Huttunen.

Ajassa
Taas uusi tuhkarokkotapaus Suomessa

Jatkotartunnat ovat hyvin epätodennäköisiä.

Ajassa
Lobbaa meitä, lääkäri

Neljä kunnallispoliitikkoa kertoo, miksi he toivovat lääkäreiltä nykyistä enemmän yhteydenottoja. Yksi heistä on Nelli Nurminen.

Tieteessä
Vanhemman psyykeongelma altistaa kiintymyssuhdehäiriölle

Erityisesti alkoholi- ja huumeriippuvuus sekä äidin masennus ovat yhteydessä lapsen häiriöön.

Tieteessä
Paluu psykiatriseen sairaalahoitoon vaihtelee alueittain

Kymenlaaksossa palasi vuoden kuluessa 28 prosenttia, Länsi-Pohjassa 53 prosenttia.

Liitossa
Johanna Suur-Uski teki voittajaposterin

Johanna Suur-Uski on selvittänyt rintasyöpään liittyvien sairauspoissaolojen sosioekonomisia eroja.