Lentomatkustus ja COVID-19

SARS-CoV-2-tartunnan saaminen lennon aikana tai lentokentällä on huolenaihe monelle ja voi estää matkustamasta. Riskiryhmiin ­kuuluvien ei tietysti pidäkään matkustaa ja viranomaissuosituksia tulee noudattaa, mutta kuinka turvallista lentomatkustaminen pandemia-aikana oikeastaan on?

Tartuntatauti on lähtökohtaisesti este lentomatkustamiselle. Esimerkiksi vesirokko tai muut rokot on jokseenkin helppo havaita tarkkailemalla matkustajia. Sen sijaan lieviä hengitystieoireita voi olla vaikea havaita ja matkustajat saattavat salata oireitaan, jotta eivät joutuisi jäämään pois lennolta. Näin ollen lennoille on päässyt hengitystieoireista kärsiviä matkustajia, ja he ovat voineet altistaa muut matkustajat.

Matkustajaliikenteessä käytettävien suihkumoottorikoneiden matkustamon ilma vaihtuu keskimäärin kolmen minuutin välein. Ilmavirtaus on sivuttaista. Ilma tulee matkustamoon ylhäältä, kiertää matkustamon poikki ja poistuu lähellä lattiaa. Pitkittäissuuntaista (edestä taakse) ilmavirtausta on vain vähän. Puolet matkustamossa kierrätettävästä ilmasta otetaan ulkopuolelta. Ulkoilman ajatellaan olevan steriiliä tavanomaisessa matkalentokorkeudessa. Kaikki ilma kulkee tehokkaan hiukkasilmasuodattimen (ns. HEPA-suodatin) läpi. Se suodattaa yli 99,97 % hiukkasista, mukaan lukien bakteerit ja virukset.

Pisaratartuntaa pidetään SARS-CoV-2:n tärkeimpänä leviämistapana. Myös tartunta pintojen välityksellä on mahdollinen, mutta sitä ei nykytiedon mukaan pidetä merkittävänä.

Pisarat lentävät yleensä lyhyitä matkoja (alle 1 m), kun tartunnan saanut yskii, aivastaa tai puhuu. Lentokoneissa matkustajat istuvat varsin tiiviisti lähekkäin, ja tämä mahdollistaa otolliset olosuhteet tartuntojen leviämiselle. Epidemiologisten tutkimusten perusteella tartunnan leviämisriski liittyy istumiseen kahden rivin (alle 2 m) etäisyydellä tartuttavasta matkustajasta yli kahdeksan tunnin ajan (1).

Tartunta mahdollinen, mutta vain yksi tiedossa

Koronaviruksen aiheuttaman SARS-taudin leviäminen maailmanlaajuisesti lentomatkustajien mukana on jokseenkin hyvin dokumentoitu (2). SARS-epidemian ajalta on raportoitu tartunnan saaneita matkustajia olleen ainakin 40 lennolla. Näistä viiteen liittyi SARS:n todennäköinen tarttuminen yhteensä 37 muuhun matkustajaan (3).

Myös SARS-CoV-2:n tarttuminen lentokoneessa matkustajasta toiseen on mahdollista, mutta riski on todennäköisesti erittäin pieni. Äskettäin julkaistiin raportti, jonka mukaan mannertenvälisellä lennolla Guangzhousta Torontoon oli COVID-19-tautiin sairastunut matkustaja, mutta tartuntoja muihin matkustajiin ei 14 vuorokauden seuranta-aikana havaittu (4).

Toisessa, toistaiseksi julkaisemattomassa raportissa Yhdysvalloista Kiinaan suuntautuneella lennolla oli 11 oireilevaa COVID-19-tautiin sairastunutta matkustajaa, mutta raportointihetkellä noin 300 tutkitulta matkustajalta tai miehistön jäseneltä ei todettu yhtään tartuntaa (5).

Kansainvälisen ilmakuljetusliiton IATA:n tekemässä kyselyssä 70 suurelle lentoyhtiölle ei löytynyt tapauksia, joissa olisi epäilty matkustajasta toiseen tapahtunutta tartuntaa (5). Toisessa analyysissä seurattiin 1 100:aa varmistettua COVID-19-tapausta neljän eri lentoyhtiön lennoilla. Vain yksi mahdollinen tartunta toiseen matkustajaan havaittiin (5). Tällä hetkellä on ainoastaan yksi julkaisu, jossa kuvataan todennäköinen SARS-CoV-2:n lennonaikainen tartunta toiseen matkustajaan (6).

Lisää turvaväliä ja suojaimia?

Ilmailualalla uskotaan, että on olemassa vielä joitakin varotoimenpiteitä, joilla voidaan entisestään vähentää lennonaikaisen SARS-CoV-2-tartunnan riskiä. Matkustajien fyysistä etäisyyttä toisistaan lentokentällä on lisätty. Lähikontaktia muihin matkustajiin koneeseen nousun ja koneesta poistumisen yhteydessä voidaan vähentää vaiheistetuilla siirtymisillä.

Keskimmäisen istuimen jättäminen tyhjäksi myös turistiluokassa on yksi tapa vähentää lähikontaktia lennon aikana. Tämä ei kuitenkaan ole lentoyhtiölle taloudellisesti kannattavaa. Se lieneekin toteuttamiskelpoinen vaihtoehto vain nyt pandemian alkuvaiheessa, kun koneiden täyttöasteet muutenkin ovat pienet.

Vaatimus käyttää suu-nenäsuojainta lennon aikana voi olla keino varsinkin oireettomien tai subkliinisten matkustajien aiheuttaman tartuntavaaran torjumiseksi. Muita menetelmiä, kuten matkustajien lämpötilan mittaamista lentokentillä ja SARS-CoV-2-testaamista, on pohdittu, mutta niitä ei toistaiseksi ole arvioitu hyödyllisiksi.