Onko laulaminen koronariski?

Laulamisen ajatellaan levittävän koronatartuntoja.

Sairaanhoitopiirit ovat suositelleet laulun välttämistä kouluissa ja päiväkodeissa, piispat seurakuntien sisätiloissa. Mutta lisääkö laulu tartuntariskiä puhumiseen verrattuna? Kuorolaulajina ja oopperalaulajien vanhempina motivoiduimme etsimään näyttöä asiasta.

Tapausselostuksista rajoituksiin

Amerikkalaisen kirkkokuoron harjoituksissa oli keväällä 2020 koronatartuntarypäs, josta kerrottiin päivälehdissä (1) ja tapausselostuksena tiedelehdessä (2), jossa mainitaan tartuntaa edistäviä syinä tapahtuman kesto, lähekkäin istuminen ja yhdessä ruokailu. Laulaminenkin todetaan mahdolliseksi tartunnan levittäjäksi, koska "voimakas äänen käyttö levittää enemmän aerosoleja". Euroopasta raportoitiin keväällä 2020 vastaavia tilanteita (3). Meillä tartuntoja levisi naistenpäivän konsertissa maaliskuussa.

Tapausten laajan uutisoinnin seurauksena on laulaminen tulkittu erityisen tartuntavaaralliseksi toiminnaksi. Vaikka tutkittua näyttöä juuri laulamisen merkityksestä ei ole esitetty, ovat viranomaiset rajoittaneet kuorolauluharrastusta ja ammattimaisia lauluesityksiä (4) aiheuttaen huomattavia taloudellisia ja inhimillisiä vaikutuksia. Suomessa Kansallisooppera on ollut koronaturvallisesti auki lähes koko syksyn eikä näytöksistä ole tiedossa yhtään tartuntaa (5).

Onko syytä pitää laulua erityisenä riskitekijänä muutaman tapausselostuksen pohjalta? Koronatartunnat ovat levinneet myös urheilukatsomoissa ja hiihtokeskuksissa. Selvitimme nopealla kirjallisuuskatsauksella, onko laulaminen – erityisesti kuorossa – suurempi tartuntariski kuin sosiaalinen kanssakäyminen ilman laulua.

Empiiristä näyttöä vähän

Teimme kirjallisuushaun 29.11.2020 Medlinesta hakusanoilla ("singing"[All Fields]) AND ("infect*"[All Fields]). Tuloksena oli 42 viitettä, joista viisi oli tutkimuskysymykselle relevantteja. Yksi (6) tapausselostus kuvasi koronan leviämistä nuorten kesäleirillä ja toinen (2) kuorossa, kumpikin Yhdysvalloissa. Vanhin viite vuodelta 1998 (7) kuvasi tuberkuloositartuntojen leviämistä gospelkuorossa. Corvo ym. (8) raportoivat yhdessä laulamisen iloista koronasuljetussa Italiassa ja yksi mekaaninen tutkimus (9) tarkasteli laulamisen aiheuttamia ilmavirtoja.

Kaikissa julkaisuissa oli metodologisia puutteita: useimmat olivat kuvailevia tapausselostuksia ilman vertailuryhmää eikä sekoittavia tekijöitä otettu huomioon. Tutkijat vetivät mekaanisista havainnoista suoria johtopäätöksiä COVID-19 infektion leviämiseen (9) tai perustelivat väitteitään viittein, joissa ei lainkaan keskustella asiasta (6,9).

Koska haun tulos oli niukka, etsimme lisätietoa vielä julkaisuprosessissa olevista artikkeleista. Löysimme tuoreen, vielä arviointivaiheessa olevan empiirisen monitieteisen tutkimuksen (10), jonka asetelma oli harkittu ja toteutus hyvä.

Kantaako laulu pisaroita?

Gregson työtovereineen mittasi 25:n eri tyyli- ja äänilajeja edustavan ammattilaulajan puheen ja laulun tuottamia partikkeleita. Mittaukset (volyymi, pisarapartikkelien koko ja määrä) tehtiin leikkaussalin puhdasilmaympäristössä aerodynaamisella hiukkaskokoajalla. Laulajat ohjeistettiin tekemään standardoitu harjoitussarja: hengitys, yksittäisten nuottien laulaminen eri sävelkorkeuksilla, puhe ja laulu ("Happy birthday") eri äänenvoimakkuuksilla sekä yskiminen; joka harjoitus toistettiin viidesti. (10)

Puhe ja laulu tuottivat samalla volyymilla samankaltaisia partikkelimääriä. Vastaava tulos on saatu jo 1968 (11). Hiljaisempi (50–60 dB) puhe ja laulu eivät eronneet pelkästä hengittämisestä. Volyymin nousu 90–100 desibeliin nosti hiukkasmäärän 20–30-kertaiseksi sekä puhuessa että laulaessa. Äänekäs laulu levitti partikkeleja hieman enemmän kuin puhe. Yksilöerot olivat huomattavia: neljän tutkittavan pelkkä hengitys tuotti enemmän partikkeleja kuin puhe 90–100 dB:n volyymillä. Tällainen vaihtelu saattaisi selittää "supertartuttajailmiötä", mutta asia vaatii jatkotutkimuksia. (10)

Desibelit ratkaisevat

Lisääkö laulaminen siis merkittävästi koronan leviämisriskiä? Vastaus vaatisi laajaa poikkitieteellistä tutkimusta. Tosiasiallisesti laulun vaikutuksia infektioriskiin on tutkittu vähän. Löydetty tieto ei osoita laulamista muuta kanssakäymistä vaarallisemmaksi – ainakaan samalla desibelitasolla. Kovaa äänenkäyttöä syntyy myös kun jännitys, taustamelu tai juopumus saa ihmiset korottamaan ääntä. Jos etäisyyksistä ei piitata ja ilmanvaihto on huono, on viruslinkoasetelma valmis.

Tieto on "hyvin perusteltu tosi uskomus". Ennakkoluulot ja pelot ohjaavat uskomuksiamme; näkyvästi toistettu väite muuttuu uskomukseksi ja levitessään vähitellen totuudeksi. Tapausesimerkein perustellut uhkakuvat juuri laulamisen vaaroista saisivat antaa tietä faktoihin perustuvalle pohdinnalle. Lisätieto ihmisen puheen, laulun ja hengityksen kyvystä levittää partikkeleita voisi vaikuttaa linjauksiin siitä, millainen toiminta katsotaan tartuntariskiksi. Klassisen laulun ideaali on, että laulaja hallitsee hengitystekniikkansa niin, että kasvojen edessä olevan kynttilän liekki ei sammu.

Laulaminen on ihmiselle hyväksi. Mielestämme sen voisi päästää pannasta turvallisuusohjeista tinkimättä.