Jokaisen on saatava apua, kun kokee sitä tarvitsevansa, ja apu on tavoitettava ilman ylitsepääsemättömiä ponnisteluja. Kumpikaan ei meillä toteudu.

Päivystys on Suomessa keskittynyt ensin sattumanvaraisesti, sitten järjestelmällisesti lainsäädännön ohjaamana. Tavoitteena on ollut käyttää resursseja tehokkaasti.

Ensimmäisessä, sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 voimaan tulleessa asetuksessa lähes kaikki ympärivuorokautinen päivystys keskitettiin keskussairaaloiden yhteydessä toimiviin päivystysyksiköihin (1).

Seuraava päivystysasetus ohjasi perusterveydenhuollon kiirevastaanottoa. Liian myöhään (2). Kansalaiset olivat oppineet, että päivystykseen pääsee aina.

Yhden luukun periaate on tehnyt yhteispäivystyksestä ansan, jossa kärsivät potilaat ja henkilökunta. Hyvää tarkoittavasta ratkaisusta on tullut suorastaan vaarallinen, ja sen riskit on tunnistettava (3).

Palvelujärjestelmä yskii

Yhden luukun periaate voi toimia, jos päivystykseen ohjautuu vain äkillisesti sairastuneita, välittömän hoidon tarpeessa olevia potilaita. Lisäksi jatkohoitoa tarvitsevien potilaiden on päästävä nopeasti eteenpäin.

Päivystys pohjaa koko palvelujärjestelmän toimintakykyyn. Kun erikoissairaanhoidon ja perustason hoitoketjut ovat ehjiä ja selkeästi vastuutetut, päivystystä ei tarvita paikkaamaan vuotoja (4,5).

Kansalaisille tärkeintä on sujuva hoitoon pääsy. Jokaisen on voitava luottaa saavansa apua, kun kokee sitä tarvitsevansa, ja apu on saatava ilman ylitsepääsemättömiä ponnisteluja.

Mikään yllä olevista reunaehdoista ei meillä toteudu.

Työkuormasta tullut kohtuuton

Hätätilapotilaita on yhteispäivystyksissä vähän. Heidät on poimittava suuresta massasta, mikä asettaa henkilökunnalle valtavia vaatimuksia.

Lisäksi suurin osa yhteispäivystyksistä kärsii työvoimapulasta. Jäljellä olevat uupuvat.

Äskettäin julkaistun THL:n kyselytutkimuksen mukaan työn kuormitus on lisääntynyt keskittämisen jälkeen (6). Henkilökuntaa turhauttaa etenkin se, että päivystykseen hakeudutaan paljon muista kuin lääketieteellisistä syistä.

Koska suurin osa käynneistä tehdään virka-ajan ulkopuolella, henkilökunta joutuu työskentelemään usein iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Suunnittelu yrittää ennakoida ruuhkat, mutta yllätyksiä tulee aina.

Jos potilaita ei ole paljon, he ovat usein moniongelmaisia ja vaikeasti hoidettavia päivystyksen keinoin. Hoitajat ja lääkärit kokevat olevansa mahdottoman edessä joko määrällisen tai laadullisen kuormituksen keskellä.

Pelastaminen on aloitettava nyt

Huonosti toimiva päivystys nakertaa terveydenhuollon uskottavuutta ja vaarantaa äkillisesti sairastuneiden potilaiden hoidon laadun sekä turvallisuuden.

Tilanne ei korjaannu ilman merkittäviä muutoksia palvelujärjestelmään ja toimintamalleihin.

Emme voi jäädä odottamaan hyvinvointialueiden ihmeitä tekeviä vaikutuksia. Perusterveydenhuollon kiireellisen hoidon vastaanottotoimintaa koskevia säädöksiä on muutettava välittömästi. Lakiin on selkeästi kirjattava, että alueen perusterveydenhuollon on järjestettävä väestön tarpeita vastaava määrä virka- ja päivystysaikaisia kiireellisiä vastaanottoja.

Samalla on varmistettava, että jokaisessa päivystysyksikössä on riittävä määrä osaavaa henkilöstöä. Erityisesti avustavaa henkilökuntaa on lisättävä, jotta kaikki voivat keskittyä ydinosaamiseensa.

Huomio tilannejohtamiseen

Päivystyksen johtaminen poikkeaa muista johtamistehtävistä etenkin siksi, että yhteisön jäsenet eivät ole paikalla samanaikaisesti. Tilannejohtaminen ja siihen liittyvät vastuut helposti hämärtyvät virka-ajan ulkopuolella, koska varsinaiset esihenkilöt ovat poissa. Tilannejohtamisella on päivystyksessä suuri merkitys, ja viime kädessä se heijastuu jokaisen potilaan kokemaan hoidon laatuun.

Työhyvinvoinnille on puolestaan tärkeää, että tilanteita ja ihmisiä johdetaan yhdenmukaisesti riippumatta siitä, keitä on paikalla.

Päivystyksessä tulisi olla kaikkina vuorokaudenaikoina nimettyinä vastuuhoitaja ja -lääkäri ammattiryhmiensä lähijohtajiksi. Vastuulääkäri, ensisijaisesti akuuttilääketieteen erikoislääkäri, on päivystyksen tilannejohtaja. Vastuurooleissa toimivat tulee kouluttaa tehtäviinsä.

Vaikka päivystyksen ammattilaiset ovat tottuneet työskentelemään itsenäisesti, improvisoinnilla ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei selviä nykyisessä toimintaympäristössä.

Henkilöstön tiimityövalmiudet vaikuttavat päivystyksen suorituskykyyn ja työilmapiiriin. Ei ole itsestään selvää, että kaikki osaavat toimia moniammatillisen tiimin rakentavina jäseninä. Jokainen tiimi toimii juuri niin hyvin kuin heikoin lenkki.

Hyvin toimiva päivystys on kaikkien asia

Hyvinvointialueiden tärkein tavoite tulisi olla hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden varmistaminen. Tämä on samalla ainoa kestävä tapa turvata päivystysyksiköiden toiminta.

Koska kaikki ympärillä oleva, niin sairaalan sisällä kuin sen ulkopuolella, heijastuu päivystykseen, päivystystä ja sen henkilöstöä johtajineen ei saa jättää yksin. Päivystyksen suorituskyvyn varmistaminen on kaikkien yhteinen asia.

Toimivan päivystykset reunaehdot

1. Kansalaisten yhteydensaanti ja pääsy perustason palveluihin varmistettava.

2. Perusterveydenhuollon järjestettävä kysyntää vastaava määrä kiireellistä vastaanottotoimintaa sekä virka-aikana että sen ulkopuolella.

3. Päivystyspotilaiden sujuva jatkohoitoon pääsy turvattava: alueella oltava tarpeeseen nähden riittävästi vuodeosastopaikkoja.

4. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitoketjujen sekä muiden toimintamallien suunnittelussa on arvioitava vaikutukset päivystykseen. Tavoitteena tulee olla päivystyksen epätarkoituksenmukaisen käytön välttäminen aina kun mahdollista.