Perustuslaki ei Suomessa estä laajamittaisia terveydenhuollon uudistuksia. Se hidastaa niitä – ja niin kuuluu ollakin.

Ennen tämän kevään läpimenoa sote-uudistus oli törmännyt kerta toisensa jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokuntaan.

Näin kävi, vaikka valiokunta totesi hallituksen esityksiä käsitellessään useaan otteeseen, että uudistukselle on "perusoikeusjärjestelmään pohjautuvia painavia perusteita".

Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on osoittautunut oikeudellisesti niin hankalaksi?

Hidastaako perustuslaki kohtuuttomasti yhteiskunnan uudistamista?

Perusoikeudet terveyspalveluissa

Perustuslaki velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle riittävät terveyspalvelut. Ne toteuttavat keskeisiä perusoikeuksia, kuten oikeutta terveyteen, elämään ja välttämättömään huolenpitoon. Julkisilla toimiojilla on velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeudet.

Perusoikeudet ja perustuslaki ohjaavat jopa sitä, miten palvelut tulee toteuttaa.

1) Potilaan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Hoitoa ei saa toteuttaa henkilön tahdon vastaisesti, ellei lainsäädäntö anna siihen valtuutusta.

2) Yksityisyyden suojaa tulee kunnioittaa, vaikka se rajoittaa muun muassa terveyttä koskevien tietojen käyttöä.

3) Yhdenvertaisuusperusoikeus edellyttää, että palvelut toteutetaan yhdenvertaisesti ja ilman syrjintää.

4) Palvelut tulee järjestää siten, että niitä on tarjolla yhdenvertaisesti maan eri osissa, eri väestöryhmille ja erilaisiin tarpeisiin.

Nämä perusoikeudet tulee turvata jo järjestelmän uudistamisen toimeenpanovaiheessa, joten uudistuksille tulee varata aikaa.

Julkinen hallintotehtävä

Perustuslaki edellyttää, että terveyspalveluiden järjestäjällä on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus ohjata palvelurakennetta sekä palvelujen tuottamista. Saatavuus tulee varmistaa kaikissa tilanteissa. Tätä ei voi jättää markkinoiden varaan.

Perustuslaki myös vaatii, että järjestäjällä on riittävät voimavarat. Esimerkiksi budjettirajoitin ei saa olla niin tiukka, että se vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen.

Vaikka palveluja on oltava riittävästi, julkisen vallan – valtion, kuntien, kuntayhtymien ja tulevien hyvinvointialueiden – ei ole välttämätöntä tuottaa niitä itse.

On kuitenkin huomattava, että julkiselle vallalle kuuluva lakisääteinen terveydenhuolto on luonteeltaan julkinen hallintotehtävä. Tällaisia tehtäviä voidaan antaa hallinnon ulkopuolelle vain perustuslaissa säädetyillä edellytyksillä.

Tehtävien antaminen yksityisille toimijoille – tai julkisten terveyspalvelujen hankkiminen yksityisiltä palveluntuottajilta – on mahdollista vain lailla tai lain nojalla ja jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Siirto voi täyttää tämän edellytyksen esimerkiksi, jos palvelujen saatavuus paranee.

Mitä laajamittaisempi ulkoistaminen on, sitä vahvempia tarkoituksenmukaisuusperusteita se edellyttää, ja aina ulkoistaminen ei ole lainkaan mahdollista.

Perustuslain mukaan tehtäviä voidaan siirtää vain, jos se ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Vaatimukset ja virkavastuu tulee ulottaa tehtäviä hoitaviin yksityisiin palveluntuottajiin sekä niiden palvelutuotannossaan käyttämiin alihankkijoihin.

Maali saavutettiin

Perustuslakivaliokunta tunnisti aiemmissa sote-malleissa ongelmia kaikkiin edellä kuvattuihin perustuslain velvoitteisiin liittyen – ja lisäksi liudan muita perustuslakipulmia.

Ongelmat olivat niin olennaisia ja vaikeasti ratkaistavia, että korjausyrityksistä huolimatta uudistus kaatui kerta toisensa jälkeen.

Tämä herättää kysymyksen poliittisten päättäjien kyvystä ja valmiudesta ottaa perustuslain vaatimukset vakavasti. Sama kysymys herää, kun tarkastellaan hallituksen yrityksiä luoda oikeudellista kehikkoa koronavirusepidemian hallintaan.

Perustuslain reunaehdot tulisi tunnistaa ja ottaa vakavasti jo uudistuksia valmisteltaessa, jotta vältyttäisiin sakkokierroksilta.

Ei mennyt hukkaan

Vuosien lainsäädäntötyö ei ole mennyt sote-uudistuksessa hukkaan.

Yritysten ja erehdysten kautta on onnistuttu viitoittamaan reitti, jota seuraamalla soten uudistaminen näyttäisi nyt mahdolliselta. Perustuslakivaliokunta totesi 21.5.2021 antamassaan lausunnossa, että parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä oleva sote-malli ei sisällä sellaisia perustavanlaatuisia perustuslakiongelmia, jotka estäisivät lain säätämisen tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Tällä kertaa uudistus ei siis kaadu ainakaan perustuslakiongelmiin.

Ei voida sanoa, että perustuslaki estäisi laajamittaisten uudistusten toteuttamisen, vaikka vuosien aikana siltä ehkä välillä tuntuikin.

Perustuslaki kuitenkin jarruttaa niitä. Näin pitääkin olla. Perustuslaki on keskeinen osa järjestelmää, joka tekee poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan hyväksyttäväksi.

Se myös ylläpitää pysyvyyttä ja ennustettavuutta ja rajoittaa yhden vaalikauden aikaisten poliittisten suhdanteiden vaikutuksia yhteiskunnan perustavanlaatuisiin ratkaisuihin.