1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Alkoholimaksasairauksista kansantauti - juommeko itsemme hengiltä?
Pääkirjoitus 47/2006 vsk 61 s. 4919 - 4920

Alkoholimaksasairauksista kansantauti - juommeko itsemme hengiltä?

Vastikään julkaistujen vuoden 2005 tilastojen mukaan alkoholi on ohittanut sydän- ja verisuonisairaudet kuolemansyytilastoissa ja on työikäisten miesten yleisin kuolemansyy. Työikäisillä naisilla alkoholisairaudet ovat toiseksi tavallisin kuolemansyy, rintasyövän jälkeen. Suomessa kuolee alkoholisairauksiin joka kuudes työikäinen mies ja joka kymmenes työikäinen nainen. Alkoholin aiheuttama kuolleisuus on nyt kolminkertainen 1970-luvun alun lukuihin nähden. Kuolleisuuden lisääntyminen on ollut huomattavasti nopeampaa kuin alkoholin kulutuksen kasvu.

Vuonna 2004 alkoholinkäytön seurauksena kuoli 2 844 suomalaista, mikä on 13 % enemmän kuin edellisvuonna. Sairaaloissa kirjattiin 26 673 hoitojaksoa, joissa alkoholi oli päädiagnoosina, ja määrä kasvoi 9 % edellisvuotisesta. Alkoholin aiheuttamiin maksasairauksiin kuoli 866 henkilöä vuonna 2004; lisäystä vuodesta 2000 oli peräti 54 %, (www.stakes.fi). Alkoholinkulutuksen kasvu heijastuu ensin alkoholimyrkytyksinä, alkoholihepatiitteina ja akuutteina haimatulehduksina ja vasta myöhemmin lisääntyneenä kirroosikuolleisuutena. Kuolleisuus maksakirroosiin on nyt Suomessa samalla tasolla kuin Ranskassa, jossa se on kuitenkin 1950-luvulta lähtien jatkuvasti vähentynyt (11 Leon DA, McCambridge J. Liver cirrhosis mortality rates in Britain from 1950 to 2002: an analysis of routine data. Lancet 2006;367:52-6.).

Alkoholinkäytöstä on länsimaisessa yhteiskunnassa tullut oleellinen osa elämää, käyttäytymisnormi jopa niin, että pikemminkin juomattomuus on poikkeavaa. "Sopivana" alkoholinkäytön rajana pidetään sitä, että ei juo itseään humalaan. Kuitenkin kun aivomme tottuvat alkoholiin, siedämme yhä suurempia pitoisuuksia humaltumatta. Maksa ei toleranssia kehitä, ja runsas alkoholinkäyttö lisää mm. rasvamaksan, alkoholihepatiitin ja kirroosin riskiä. Maksan kannalta alkoholinkäytölle ei ole turvallista rajaa. Kun alkoholinkäyttö on päivittäistä, maksakirroosi saattaa kehittyä, vaikka alkoholimäärä ei olisi lähelläkään suurkulutukselle esitettyjä rajoja. Etenkin naisilla säännölliseksi, jopa päivittäiseksi tavaksi tullut viinilasillinen voi huomaamattaan johtaa kirroosiin.

Maksakirroosin kehittymiseen kuluu tietenkin vuosia, mutta runsas juominen voi lyhyessäkin ajassa laukaista vaikean alkoholimaksatulehduksen, johon liittyy merkittävä kuolleisuus, edelleen 20-50 % (22 Mathurin P. Is alcoholic hepatitis an indication for liver transplantation? Current management and outcomes. Liver Transpl 2005;11:S21-4.). Sairaalahoitoon johtavista alkoholisairauksista maksatulehdus on yleisimpiä, potilaat ovat verrattain nuoria, ja tila vaatii usein nopeita hoitolinjauksia. Heikkoon ennusteeseen viittaavat munuaistoiminnan heikkeneminen (hepatorenaalinen oireyhtymä), enkefalopatian kehittyminen ja heikentynyt ravitsemustila. Alkoholihaimatulehduksen etiopatogeneesi on edelleen epäselvä (33 Gramenzi A, Caputo F, Biselli M ym. Review article: alcoholic liver disease - pathophysiological aspects and risk factors. Aliment Pharmacol Ther 2006;24:1151-61.), ja sen hoidon mahdollisuudet ovat erittäin rajalliset.

Alkoholimaksakirroosi on joko tärkein tai toiseksi tärkein syy maksansiirtoon sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, mutta alkoholihepatiittia pidetään yleisesti siirron vasta-aiheena (22 Mathurin P. Is alcoholic hepatitis an indication for liver transplantation? Current management and outcomes. Liver Transpl 2005;11:S21-4.,44 O'Grady JG. Liver transplantation alcohol related liver disease: (deliberately) stirring a hornet's nest! Gut 2006;55:1529-31.). Tätä on perusteltu mm. sillä, että potilaiden kyvystä raittiuteen tai sitoutumiseen säännöllisiin kontrolleihin ja lääkehoitoon ei ole näyttöä. Siirron edellytyksenä pidetään kuuden kuukauden raittiutta. Yli 95 % potilaista, joilla on henkeä uhkaava alkoholiperäinen maksasairaus, ei koskaan edes arvioida maksan siirron mahdollisuuksia ajatellen (44 O'Grady JG. Liver transplantation alcohol related liver disease: (deliberately) stirring a hornet's nest! Gut 2006;55:1529-31.).

Myöskään maksan vajaatoiminnan hoitoon käytetty albumiinidialyysihoito (MARS) ei näytä parantavan alkoholihepatiittipotilaiden ennustetta. Sitä voidaan harkita vain potilaille, joilla on näyttöä alkoholinkäytön lopettamisesta ja joille on kehittynyt hepatorenaalinen oireyhtymä, voimakas kolestaasi (seerumin bilirubiini yli 500 µmol/l) tai hepaattinen enkefalopatia. Jos sen sijaan alkoholihepatiittipotilaalla on jo pieni kirroottinen maksa, kokonaisennuste on erittäin huono eikä MARS-hoito sitä paranna. Potilaat kuolevat yleensä enkefalopatian pahentumiseen, infektioihin, vuotoihin tai munuaisten vajaatoimintaan.

Lue myös

Alkoholihepatiitin hoidossa on tutkittu eri lääkevaihtoehtojakin, mutta useimmat ovat osoittautuneet joko tehottomiksi tai jopa lisänneet kuolleisuutta. Eniten hoidossa on käytetty kortikosteroideja, joskin kontrolloidut tutkimukset 1980- ja 1990-luvuilta ovat tuloksiltaan ristiriitaiset. Kortikosteroidien tehosta alkoholihepatiitissa on tehty meta-analyysi (55 Mathurin P, Mendenhall CL, Carithers RL Jr ym. Corticosteroids improve short-term survival in patients with severe alcoholic hepatitis (AH): individual data analysis of the last three randomized placebo controlled double blind trials of corticosteroids in severe AH. J Hepatol 2002;36:480-7), johon poimittiin kolme alkoholihepatiittipotilailla tehtyä satunnaistettua hoitotutkimusta ja näistä ne potilaat, joiden alkoholihepatiitin vaikeusaste ylitti ennustemittarina käytetyn Maddreyn erotteluluvun (66 Julkunen R. Alkoholihepatiitin hoito. Duodecim 2003;119:503-8.). Kortikosteroideja saaneista potilaista 85 % oli elossa 28 vuorokauden kuluttua ja lumelääkeryhmästä 65 %. Näin ollen kortikosteroideja kannattaa koettaa valikoiduille potilaille, mikäli selviä vasta-aiheita ei ole (vaikea infektio, vuodot).

Alkoholihepatiitin yhteydessä seerumissa on todettu suuri TNF-alfa-pitoisuuksia ja ne näyttävät korreloivan kuolleisuuteen. Pentoksifylliinin on osoitettu pienentävän TNF-alfa-pitoisuuksia estämällä TNF-alfa:n synteesiä. Toistaiseksi ainoassa julkaistussa kontrolloidussa työssä pentoksifylliini vähensi alkoholihepatiittipotilaiden kuolleisuutta tilastollisesti merkittävästi, erityisesti niillä potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoimintaa (77 Akriviadis E, Botla R, Briggs W, Han S, Reynolds T, Shakil O. Pentoxifylline improves short-term survival in severe acute alcoholic hepatitis: a double-blind, placebo-controlled trial. Gastroenterology 2000;119:1637-48.). Sen sijaan TNF-alfa-antagonisti infliksimabi steroidiin yhdistettynä lisäsi alkoholihepatiittipotilaiden kuolleisuutta kortiskosteroidihoitoon verrattuna johtuen nimenomaan infektioiden lisääntymisestä (88 Naveau S, Chollet-Martin S, Dharancy S ym. A double-blind randomized controlled trial of infliximab associated with prednisolone in acute alcoholic hepatitis Hepatology 2004;39:1390-7.). Uusia ja tehokkaampia hoitovaihtoehtoja alkoholihepatiittipotilaiden hoitoon ei ole näköpiirissä.

Ainoa tehokas tapa puuttua lisääntyviin alkoholihaittoihin on pyrkiä eri keinoin vähentämään alkoholin kulutusta. Myös asenteemme alkoholinkäyttöön tulisi muuttua: alkoholin säännöllinen juominen on vaarallista eikä alkoholi todellakaan ole terveysjuoma (99 Strandberg T. Viini ei ole terveellistä. Suom Lääkäril 2006;61:3431.). Rasvamaksan, alkoholihepatiitin ja maksakirroosin sekä siihen liittyvän maksasyövän lisääntymisen ohella alkoholi lisää myös väkivalta- ja tapaturmakuolemia, myrkytyskuolemia ja useita eri ruoansulatuskanavan pahanlaatuisia kasvaimia. Sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttama kuolleisuus on jo vuosia jatkuvasti vähentynyt, mutta tällä menolla olemme juomassa itsemme hengiltä.

Kirjoittajat
Martti Färkkilä
dosentti, ylilääkäri
Hyks, sisätaudit, gastroenterologian klinikka
martti.farkkila@hus.fi
Kirjallisuutta
1
Leon DA, McCambridge J. Liver cirrhosis mortality rates in Britain from 1950 to 2002: an analysis of routine data. Lancet 2006;367:52-6.
2
Mathurin P. Is alcoholic hepatitis an indication for liver transplantation? Current management and outcomes. Liver Transpl 2005;11:S21-4.
3
Gramenzi A, Caputo F, Biselli M ym. Review article: alcoholic liver disease - pathophysiological aspects and risk factors. Aliment Pharmacol Ther 2006;24:1151-61.
4
O'Grady JG. Liver transplantation alcohol related liver disease: (deliberately) stirring a hornet's nest! Gut 2006;55:1529-31.
5
Mathurin P, Mendenhall CL, Carithers RL Jr ym. Corticosteroids improve short-term survival in patients with severe alcoholic hepatitis (AH): individual data analysis of the last three randomized placebo controlled double blind trials of corticosteroids in severe AH. J Hepatol 2002;36:480-7
6
Julkunen R. Alkoholihepatiitin hoito. Duodecim 2003;119:503-8.
7
Akriviadis E, Botla R, Briggs W, Han S, Reynolds T, Shakil O. Pentoxifylline improves short-term survival in severe acute alcoholic hepatitis: a double-blind, placebo-controlled trial. Gastroenterology 2000;119:1637-48.
8
Naveau S, Chollet-Martin S, Dharancy S ym. A double-blind randomized controlled trial of infliximab associated with prednisolone in acute alcoholic hepatitis Hepatology 2004;39:1390-7.
9
Strandberg T. Viini ei ole terveellistä. Suom Lääkäril 2006;61:3431.

Etusivulla juuri nyt

Pääkirjoitus
Huoltovarmuus – mitä korona paljasti?

Suojavarusteitakin piti pandemiassa hankkia huutokaupalla ympäri maailmaa, kirjoittaa Kati Myllymäki.

Tiedepääkirjoitus
Voiko kliininen ravintovalmiste jarruttaa muistisairauden etenemistä?

Ravitsemuksella on merkitystä Alzheimerin taudin ehkäisyssä ­ja hoidossa, sanoo Hilkka Soininen.

Ajassa
Koronarokotusjärjestystä täsmennetään

Rokotuksia voidaan väliaikaisesti kohdentaa alueellisesti.

Kolumni
Älkää peljätkö

Valtaosa skitsofreniaa sairastavista on arkaa väkeä, kirjoittaa Hannu Lauerma.

Työssä
Herkkyys ja tarkkuus – kliinikon epäkäytännölliset työkalut

Herkkyys ja tarkkuus perustuvat ns. käänteisiin todennäköisyyksiin.

Tiedepääkirjoitus
Räätälöidyt rajoitustoimenpiteet hidastavat koronaviruksen leviämistä

COVID-19-epidemian leviämistä voi hidastaa näyttöön perustuva terveyspolitiikka, kirjoittavat Marjukka Mäkelä, Emmi Sarvikivi ja Tuija Leino.