Kommentti

Älä johdata potilastasi poteroon

Lääkäreiden tärkein työkalu ei ole satojen tuhansien eurojen vimpain, vaan kyky neuvotella.

Petja Orre
Kuvituskuva 1

Sivistyneen vallankäytön tärkein työkalu on neuvottelun taito. Ekonomit ja juristit ovat tienneet tämän jo vuosikymmeniä, filosofit ehkä vuosituhansia, mutta jostain syystä lääketiede ei ole omaksunut tätä ajatusta kovinkaan syvällisesti. Peruskoulutuksemme solu- ja molekyylipiipperryksen sekaan ei ole mahtunut edes hyppysellistä inhimillisen kanssakäynnin jalointa taitoa eli asioista sopimista. Vaikka lääkärikoulutukseen valikoituvat ovatkin kiistatta kansakuntamme terävintä kärkeä, ei voida olettaa että he kaikki ovat luonteeltaan oman elämänsä martti ahtisaaria. Neuvottelujen epäonnistuessa valta vaihtuu väkivallaksi eli sanelemisen ja määräilyn kulttuuriksi.

Lääkäreiden ammatillinen autonomia on perinteisesti ollut vahvalla pohjalla. Tämä on suorassa suhteessa siihen vastuuseen, jonka jokainen joudumme päätöksistämme kantamaan. Ammattimme puolesta olemme kaikki merkittäviä vallankäyttäjiä – eikä valtamme rajoitu vain päätösten taloudellisiin vaikutuksiin, vaan ne kohdistuvat myös yksittäisen ihmisten elämänlaatuun, terveyteen ja henkeen.

Lääkäreinä kohtaamme ihmisen asiantuntijan asemassa hänen ollessaan heikoimmillaan. Saatamme lähteä ratkaisemaan potilaan asiaan joko omaa asemaamme hyödyntäen tai potilaan hädänalaisuutta hyväksikäyttäen. Tällöin potilaan kanssa tehtävä hoitosuunnitelma voikin itse asiassa olla lääkärin määräämä, ei yhdessä neuvoteltu ratkaisu. Hyvin harva on valmis sitoutumaan sellaiseen hoitoon, johon hän ei ole kokenut voivansa vaikuttaa.

Harvardin maineikkaan yliopiston lakitieteellisessä on vuosikymmeniä toiminut neuvottelutaidon ohjelma Harvard Negotiation Program, jonka vetäjien kirja Getting to Yes käy loistavasti läpi neuvottelun taitoa. Sen keskeinen viesti on, että asemaa hyödyntävä neuvottelu on tuomittu epäonnistumaan. Tällöin molemmat osapuolet kaivautuvat helposti poteroihinsa ja mitä enemmän lääkäri yrittää suostutella potilasta puolelleen, sitä voimakkaammin potilas puolustaa omia kantojaan. Malliesimerkki tästä on rokotekriittinen keskustelu.

Lue myös

Vuosikymmenien ajan potilas-lääkärisuhde perustui lääkärin ja potilaan epätasa-arvoiseen asemaan. Tämä on tietenkin väärä lähestymistapa. Mitä enemmän meillä on valtaa, sitä enemmän sitä kannattaa luovuttaa potilaalle. Lääkärin tavoite neuvotteluissa ei siis ole mielistellä, myötäillä tai määräillä potilasta, vaan saavuttaa ratkaisu jota molemmat osapuolet haluavat kunnioittaa ja työskennellä sen toteutumiseksi.

Lääkäreiden tärkein työkalu ei siis ole satojen tuhansien eurojen vimpain, vaan kyky neuvotella. Kuten laparoskopia tai mikroskopointi, tätäkin taitoa pitää harjoitella. Alussa neuvotteluratkaisun ei tarvitse olla täydellinen, mutta sen pitää vahvistaa potilaan ja lääkärin halukkuutta jatkaa neuvotteluja myöhemmin tilanteen muuttuessa. Konsulttiguru Jari Sarasvuon sanoin: Kaiken voi neuvotella, ja kaiken voi neuvotella uudestaan.

Petja Orre

Kirjoittaja on terveysaseman ylilääkäri

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030