1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Arvon kollega, entä jos sinulle diagnosoitaisiin fibromyalgia?
Kommentti

Arvon kollega, entä jos sinulle diagnosoitaisiin fibromyalgia?

Monille lääkäreille fibromyalgia tuntuu kuitenkin olevan vain uusi nimi sille mitä ennen sanottiin ”jokapaikankipeäksi”.

Arvon kollega, entä jos sinulle diagnosoitaisiin fibromyalgia? Kuva 1 / 1

American Medical Association hyväksyi fibromyalgian omaksi sairaudekseen vuonna 1987. Vuonna 1990 American College of Rheumatology asetti fibromyalgian diagnostiset kriteerit, josta käynnistyi uuden tiedon leviäminen ympäri maailman. TULE-kipuilevat, henkisesti ja fyysisesti uupuneet, päänsärkyilevät, unettomat, lihasheikkoutta potevat, vatsaa vääntävät ja oireistaan ahdistuvat saivat vihdoin diagnoosin – vakavasti otettavan nimen ja identiteetin sairaudelleen sekä konkretiaa subjektiivisille kokemuksilleen.

Työkyvyttömyyseläkkeelle ei diagnoosilla voi jäädä, mutta kuntoutusta on tarjolla. Lääkkeellisiäkin keinoja on - lähinnä off label -käytössä - kipukynnyksen ja oireiden sietokyvyn parantamiseen. Bonuksena mieliala voi hiukan kohentua ja lääkkeestä riippuen yöunet syventyä. On voitu lopettaa turhat tutkimuskierteet erikoissairaanhoidossa ja keskittyä hoitamaan oireita perusterveydenhuollossa oikein luvan kanssa.

Terveiden ja sairaiden välissä on vielä olemassa valtava massa ihmisiä, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään.

Fibromyalgia ei ole harvinaissairaus. Joissain julkaisuissa sen raportoidaan olevan yleisin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista nivelrikon jälkeen. Fibromyalgia ei myöskään ole uusi diagnoosi. Menneen vuosisadan aikana oirekirjoa on kutsuttu nimillä neurastenia ja fibrosiitti. Diagnoosit ovat kiisteltyjä, mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että oireiden vaikutus toimintakykyyn ja elämänlaatuun on mittava. Yhtäläisyyksiä muihinkin kiistelyihin sairauksiin ovat esimerkiksi krooninen väsymysoireyhtymä ja posturaalinen ortostaattinen takykardiaoireyhtymä. Ennusteen tiedetään olevan hyvä fysioterapian, keskusteluavun ja muiden konservatiivisten hoitojen keinoin.

Tämähän kuulostaa kokonaisuudessaan varsin hyvältä. Joten, arvon lääkärioletettu, sallisitko fibromyalgia-diagnoosin asetettavan itsellesi, jos diagnostiset kriteerit täyttyisivät eikä poissulkututkimuksissa paljastu muuta? Minä en, ainakaan nykytilanteessa ja perustelen kantani alla. Korjauksia mahdollisiin väärinkäsityksiin otan mielelläni vastaan.

Nykyinen käsitykseni yksinkertaistettuna on, että fibromyalgikoilla on johdannossa mainittujen oireiden lisäksi keskushermoston tasolla mitattavissa olevia todellista kipukokemusta osoittavia löydöksiä. Sen lisäksi fibromyalgiaan liittyy psyyken oireilua, kuten masennusta ja ahdistusta. Uupumusta ilmenee useissa muodoissa: fyysinen lihasheikkous, suorituskyvyn heikentyminen, keskittymiskyvyttömyys, aloitekyvyttömyys ja "aivosumu".

Diagnoosilla on paikkansa

Uskon, että fibromyalgian diagnoosilla on paikkansa. Se tarjoaa mahdollisuuden hoitoihin ihmisryhmälle, joka ei hoitoa välttämättä muutoin saisi. Tarkoitus on ollut varmaan myös asettaa tällaisia potilaita parempaan asemaan muihin sairauksiin nähden, koska epäspesifit oireet jäävät helposti kansansairauksien jyräämäksi. Monille lääkäreille fibromyalgia tuntuu kuitenkin olevan vain uusi nimi sille mitä ennen sanottiin "jokapaikankipeäksi". Siksi mietin, otetaanko fibromylagiapotilaita yleisellä tasolla yhtään sen vakavammin kuin ennenkään. Pelkään, että siitä on osalle lääkäreistä tullut ns. "lupa olla tutkimatta", koska tavoitehan on nimenomaan rajata pois turhat tutkimuskierteet.

Tutkimuskierteiden välttäminen on varmasti valikoiduissa tapauksissa hyvä ratkaisu. Sillä säästetään sekä yksilöä että terveydenhuoltoa. Silti tutkimuskierteisiin päätyviä ja niihin suorastaan hakeutuvia on perusterveydenhuollon vastaanotoilla tämän tästä, oli fibromyalgiadiagnoosia olemassa tai ei. Esimerkiksi syövänpelko ei fibromyalgiadiagnoosilla hälvene. Mainittakoon, että fibromyalgikotkin tulevat diagnoosista ja hoidoista huolimatta vastaanotolle, vailla tutkimuksia vanhoihin oireisiinsa. Toisinaan he ovat myös fibromyalgia-diagnoosistaan jopa närkästyneitä, eivätkä koe sitä tai siihen tarjottuja hoitoja toimiviksi. Joskus halutaan terveys takaisin ja toivotaan tutkimuksia, joskus keskitytään työkyvyttömyyseläkkeeseen ja siihen oikeuttaviin diagnooseihin.

Fibromyalgiaa pohtiessa tulee väistämättä vastaan sairaan ja terveen määritelmät. Simulantit sivuuttaen, terveiden ryhmään kuuluu aidosti terveet ja oireettomat. Oireilevat, jotka eivät koe itseään sairaiksi ja sairaat, jotka eivät tiedä olevansa sairaita. Sairaaksi taas tuomitsee useimmiten lääkäri, joka tekee joskus oikeita ja joskus vääriä diagnooseja.

Lue myös

Terveiden ja sairaiden välissä on vielä olemassa valtava massa ihmisiä, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään. Tämä ryhmä on harmaa möykky, joka koostuu ns. poikkeusyksilöistä. Yleistäen voidaan sanoa, että se koostuu lähinnä objektiivisesti oireilevista ihmisistä ilman selvää diagnoosia ja toisaalta ihmisistä, jotka kokevat sairautta ilman objektiivisia oireita. Osa tuomitaan sairaaksi, toiset terveiksi ja vain aika ja valppaus lopulta kertovat mikä on kenenkin lopullinen sijoitus.

Fibromyalgia-diagnoosi tuntuu olevan oireileville oikotie lasarettilaisten kansakuntaan. Entä jos diagnoosin takaa paljastuu tarkassa seurannassa systeeminen sidekudostauti, maligniteetti tai muu matkijatauti? Sama pätee seronegatiiviseen nivelreumaan: valikoitumisharhaa huomioimatta, jyväskyläläisissä seurantatutkimuksissa tämän taustalta paljastui yllättävän usein aivan toinen sairaus (1,2). Fibromyalgikkoja pitäisikin asiantuntijoiden mukaan seurata säännöllisesti perusterveydenhuollossa, mutta kuinka moni terveyskeskuslääkäri seuraa fibromyalgiapotilaitaan järjestelmällisesti harvinaistaudin tai maligniteetin varalta?

"Primum, non nocere" on toteuduttava myös diagnoosia asetettaessa. Fibromyalgia on tullut jäädäkseen, joten sen asettaminen erikoissairaanhoidossa olisi hyvä tehdä harkiten ja ohjeistaa seurannat perusterveydenhuollolle kattavasti. Diagnoosin vakavasti ottaminen lääkärikunnan tasolla ei etene ellei "lupa olla tutkimatta"-illuusiota rikota eikä potilaiden seurannasta tehdä systemaattista, jos ei muuten niin ainakin edes epäsuotuisten tautien varalta.

Eksoottisista oireista, löydöksistä ja harvinaissairauksista kiinnostunut yleislääkäri. Tuttu näky Kauhavan terveyskeskuksen käytävillä.

Kirjoittajat
Saku Pelttari

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Korona ei näytä vaikuttavan kandien kesätöihin

Simo Nuuttilan mukaan on huolestuttavaa, että viime kesänä kesätöitä peruutettiin lyhyellä varoitusajalla.

Ajassa
Kesätyö lähenee

Rebecca Suomi menee kesätöihin Seinäjoen keskus­sairaalan yhteispäivystykseen.

Liitossa
Muista nämä kesätöissä

Muistilistan ovat koonneet Lääkäriliitto ja Medisiinariliitto.

Ajassa
Lääkäriliitto vaatii johdonmukaisuutta tieteen rahoitukseen

Lääkäriliitto vetoaa hallitukseen, että tieteeseen kohdistetuista leikkauksista luovuttaisiin.

Ajassa
Saila Suominen valmistuu lääkäriksi 53-vuotiaana

Kevään työt OYS:n lastenpsykiatrialla ­vaihtuvat ensi syksynä terveyskeskuslääkärin tehtäviin Kokkolassa.

Ajassa
”Kaikki saatiin kuitenkin suoritettua”

Opetuksen varadekaani Eriika Savontaus ja toista vuotta lääkäriksi opiskeleva Ronja Vaarama Turun yliopistosta keskustelivat korona-ajan opinnoista.