1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Korkeammalle vai kohtuudella?
Kommentti

Korkeammalle vai kohtuudella?

On aika unohtaa olympiamantra ja huomata, että kestävän kehityksen avaimet piilevät neljässä kardinaalihyveessä.

Korkeammalle vai kohtuudella? Kuva 1 / 1

Olen lukenut kevään uutisia nuorten uupumisesta samalla kun olen ollut toipumassa työuupumuksesta. Miten ihmeessä en itse uupunut jo nuorena?

Keskiarvoni oli 9,7, mikä kertonee kiinnostuksestani "kaikkeen", mutta opinnoista en silti ahdistunut. Olin päiväkirjojeni perusteella lähinnä huolissani suurimman unelmani toteutumisesta: kelpaisinko kumppaniksi, pääsisinkö äidiksi?

On kohtuullista, että lääkäritkin lomailevat välillä, jo ihan urataipaleen alusta alkaen.

Tänä keväänä olen kiinnittänyt enemmän huomiota läheisiini ja erityisesti lähipiirin nuorten jaksamiseen. Kuudesluokkalainen tyttö on jo pohtinut, pääseekö hän läpi ylioppilaskirjoituksista. Kaksi yläkoululaista tyttöä, jotka vielä vuosi sitten piirsivät ja maalasivat käsittämättömän kauniita kuvia, kertoi minulle, ettei tuollaiselle "turhalle" toiminnalle ole enää aikaa, kun kouluprojekteihin pitää haalia tietoa netin loputtomista lähteistä. Yhdeksäsluokkalainen poika on ahertanut itsensä lähes näännyksiin nostaakseen keskiarvonsa lukion sisäänpääsyrajan yli.

Mikä minua suojasi uupumiselta nuorena? Ensimmäisenä mieleeni tulevat viisaat vanhemmat, joille olin aina riittävän hyvä, enemmänkin. He antoivat minun soittaa pianoa oman opettajan johdolla, ilman konsertteja tai esiintymispaineita. Äidin mielestä piirustuspaperia ja -kyniä on kotona oltava, ja siskoni kanssa taiteilimme tuntitolkulla, ilman ulkopuolisia arvostelijoita. Liikuntaa harrastin monipuolisesti, ilman kilpailuja ja mitaleita. Aikaa tuntui olevan kaikkeen, sillä koulussa riitti, että osasi sen, mitä kirjoissa luki ja mitä opettaja tunnilla kertoi.

Tänä keväänä olen oivaltanut, että koko yhteiskuntamme hokee olympiamantraa: citius, altius, fortius eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Nuoruus on kuitenkin itsessään arvokas elämänvaihe, jota ei voi nopeuttaa eikä kehitystä voi kiirehtiä. Räppäri JVG:n sanoin "nuoruus on nuoruuden tuhlaamista", ja osittain sen kuuluu näin ollakin. Korkeammalle emme voi kivuta, sillä monessa suvussa koulutushuippu on saavutettu jo sukupolvi sitten. Voimakkaampaa menoakaan ei planeettamme enää siedä.

Olympiamantra se uuvutti minutkin. On siis aika etsiä uusi iskulause.

Tänä keväänä palasin antiikin aikaan. Jo muinaiset kreikkalaiset tavoittelivat viisautta, rohkeutta, oikeamielisyyttä ja kohtuullisuutta. Näissä neljässä kardinaalihyveessä piilevät kestävän kehityksen avaimet. Niiden tavoitteleminen olisi myös monella tavalla terveellisempää kuin loputon kilpajuoksu.

Lue myös

Tänä kesänä lukuisat nuoret kollegat aloittavat ensimmäistä kertaa kliinisen työnsä. On viisautta kysyä kokeneelta silloin, kun itse on epävarma. Vaatii rohkeutta kohdata potilaita ensimmäisen kerran tai tehdä ensimmäinen toimenpide. Oikeamielisyys on lääkärin työssä tarpeen, ettemme jättäisi hoidotta heikommassa tilanteessa olevaa lähimmäistä. Ja on kohtuullista, että lääkäritkin lomailevat välillä, jo ihan urataipaleen alusta alkaen.

Toivon sydämestäni, että kaikki yläkoululaiset, lukiolaiset, ammattikoululaiset ja nuoret kollegat saavat olla sellaisen aikuisen lähellä, joka tukee heidän kasvuaan kohti heidän omia rohkeita unelmiaan. Viisaan aikuisen, joka katsoo nuorta lempeästi, kannustaa ja kertoo, mikä riittää. Toivon nuorten olevan oikeamielisiä myös itselleen ja katsovan ympärillään levittäytyvää vihreyttä ja vehreyttä, jonka terveysvaikutukset on todistettu. Toivon, että nuoret pysähtyvät tuntemaan, kuinka aurinko hyväilee ihoa, sillä kohtuudella annosteltuna aurinkokaan ei ole vaaraksi.

Silja Kosola

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoisi näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja tasa-arvossa.

kuva: Kimmo Brandt

Kirjoittajat
Silja Kosola

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.